potilas kuollut heikkouteen
omaan mahdottumuuteensa
vuosia tapoimme toisiamme
potilas kuollut heikkouteen
suremaan jäävät omaisensa
sinä ja minä ja syntymättömät lapsemme
bussissa matkalla kouluun soi kappale joka saa sydämeni hakkaamaan väärää tahtia, mielessäni pyörii tennispalatsi kaatosade punahilkka yöjuna mulan otava klementiini nälkäpeli ja keuhkojani puristaa niin kovaa etten saa henkeä, yritän olla ajattelematta viittä täydellistä lasta ja norjaan karkaamista ja elämää joka oli niin itsestäänselvyys. pukuhuoneessa välttelen muiden katseita, olkaa kiltit hiljaa hiljaa hiljaa HILJAA.
siimaleikkurin käytön säännöllinen rytmi rauhoittaa minua jonkin verran koulupäivän ensimmäisen puolikkaan aikana, mutta vartaloahdistuksen täyttämä lounas repii saumat liitoksistaan. juoksen ulos luokasta kesken täysin epäonnistuneen syysistutusprojektin, lukitsen wc:n oven perässäni ja haukon henkeä, tunnen kyynelten valuvan ja pelkään kuolevani.
en tiedä kuinka kauan paniikkikohtaus kestää, mutta vain opettaja vaikuttaa huomanneen poissaoloni. hän onneksi tiesi jo etukäteen mahdollisuudesta ja vain kohottaa kulmiaan, kysyy ääneti että olenko kunnossa. nyökkään vaivihkaa ja jatkan syklaamien asettelemista sievästi punottuun koriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)