maanantai 26. tammikuuta 2015

don't go

Minulla on päällä iso t-paita ja huppari eikä ollenkaan meikkiä kun Heli tulee tänne, ja jostain syystä hän silti haluaa viettää kanssani tuntikausia, kietoa kätensä ympärilleni kun valahdan sohvalla puoliksi hänen syliinsä, suudella minua niin kauan ettei minulla ole mitään toivoa yrittää tajuta mitä tv-sarjassa on sillä aikaa tapahtunut. Saattaessani hänet koiran kanssa bussipysäkille sataa jättimäisiä ("kissan kokoisia!") lumihiutaleita enkä enää kykene hillitsemään kättäni, otan vasemmalla kiinni hänen oikeastaan ja sydän hakkaa rintakehässäni nähdessäni hänen ilahtuneen hymynsä. Kävellessäni takaisin kotiin oma hymyni leveää niin suureksi että ohitseni kävelevä mies katsoo minua hämmentynyt ilme kasvoillaan.

Tänään olen tilannut kotiinkuljetuspizzan, pelannut yli kaksitoista tuntia Tomb Raideria ja jättänyt tekemättä ihan kaikki kotityöt. Kohta Marja tulee kotiin kihlattunsa luota ja tuo mukanaan hänen minulle ostamansa dinosauruskuvioisen collegepaidan, eikä minun sänkyyn ryömittyäni tarvitse laittaa herätyskelloa lainkaan soimaan.

Oikeastaan olen aika onnellinen.

4 kommenttia:

  1. Ihana jotenkin lukee tämmöstä tekstiä, tulee ihan lämmin olo, kun muistaa miten jollekkin kelpaa just semmosena kun on.
    Toinen ihminen siinä vierellä voi olla niin suuri voimavara!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kummaa, että oikeasti kelpaan joillekin ilman mitään ylimääräistä kuorta. :3

      Poista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)