Minä yritän ja yritän ja yritän, mutta silti - miten täti saa minut kerta toisensa jälkeen tuntemaan itseni niin pieneksi ja mitättömäksi, saa häpeän aiheuttaman punan kuumottamaan niskaani ja minut muistamaan kuinka tulen aina olemaan tärkeysjärjestyksessä Pikkuveljeä alempana?
On minulla hauska joulu ollut, ruokaa ja suklaata ja perhettä ja lahjoja ja ensimmäistä kertaa eläissäni luterilainen joulumessu (naispappi eikä ehtoollista ollenkaan, mitä vittua?), mutta silti - niin, silti. Sukupolveni ensimmäinen, mutta ikuinen kakkonen.
Hyvää joulua, rakkaat.
<3
VastaaPoista