sunnuntai 31. elokuuta 2014

279

Tiedän, ettei sairaus katso ikää, kokoa tai sukupuolta, mutta kyllä sitä väkisinkin tulee vähän typerä olo, kun pillahtaa itkuun keskellä Valintataloa. Menin silti kassalle, vaikka valitsin rasvattoman maitorahkan sijaan tavallista jugurttia (miksi vitussa rasvatonta jugurttia ei voida tehdä ilman liivatetta??) ja puuron sijaan päätin ties kuinka pitkän itsemääräämän kiellon jälkeen ostaa mysliä. Kehoni on nyt tottunut syömään säännöllisesti, joten sille tulee myös säännöllisesti nälkä, ja olen aivan kauhuissani: mitä jos, mitä jos, mitä jos, mitä jos.

Mutta kuudes päivä noudattaen sännöllistä ruokailurytmiä - kuudes päivä ahmimatta. Ehkä kaikki sittenkin olivat oikeasssa.

5 kommenttia:

  1. Tuttu tunne, samalla kuitenkin kovin pelottava. Syömättömyys ei kuitenkaan tuo elämään mitään hyvää ja keho on luotu kulkuvälineeksi, joten sitä pitää myös ravita säännöllisin väliajoin. Kaikkea hyvää sinulle. <3

    VastaaPoista
  2. Mä olen itsekkin huomannut että säännöllinen ateriarytmi pitää ahmimisen paremmin loitolla kuin väkisin syömättä oleminen. Maustamattomat rasvattomat jogurtit ei sisällä liivatetta. -H ryhmästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua vituttaa periaatteesta, kun oon vuosikausia kitissyt että eihän se voi auttaa. En tykkää sanojeni syönisestä. :D

      Poista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)