(Todennäköisesti itken jo huomenna aamulla jossain nurkassa koska en halua syödä ruisleipää vaan pussillisen hillomunkkeja, mutta no. Aina voi toivoa.)
tiistai 26. elokuuta 2014
277
Kirjoitin paperipäiväkirjaani tänään ja vasta kirjoitettuani luvun "6" sisäistin sen. En mä voi jatkaa näin, en voi - tunnen oloni koko ajan raskaaksi ja lievästi pahoinvoivaksi, rahat hupenevat moninkertaista tahtia kuin mihin olen tottunut, en mahdu enää lempivaatteisiini. Olen niin monta kertaa sanonut että nyt saa riittää, mutta en ole ikinä aikaisemmin tainnut sanoa sitä oikeasta syystä: olen aina halunnut lopettaa ahmimisen jotta voisin paastota, en lopettaa jotta voisin olla terve. Nyt olen vain... en tiedä, olen niin helvetin kyllästynyt tähän sairauteen. En aloita huomenna, aloitan NYT. Kuinka vaikeeta voi olla opetella syömään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä tsemppaan sua täällä ihan kympillä ja lähetän voimaannuttavia ajatuksia! Sä pystyt kyllä tähän - ei kaikki varmastikaan tapahdu hetkessä eikä ole helppoa, varmasti tulee hetkiä jolloin tekisi mieli luovuttaa ja itkeä vaan ja välillä sitä lipsahtelee tutumpiin tapoihin, mutta sä olet enemmän arvoinen - sä olet sen arvoinen että alat JUURI NYT tavoittelemaan itsellesi parempaa oloa, alat pitämään itsestäsi parempaa huolta!
VastaaPoistaVoimia hurjasti, mä tiedän että tää kaikki on pelottavaa ♥
Kiitos ♥♥ Itse asiassa toistaiseksi olo on ollut lähinnä helpottunut.
Poista