Juoksen jalkani rakkuloille ja pakenen mielikuvitusmaailmoihin. Elizabeth ja Mr. Darcy, Ron ja Hermione, Elinor ja Edward, Ronja ja Birk, Heathcliff ja Catherine, Sherlock ja John; valvon yöt peläten ettei kukaan tule enää ikinä rakastamaan minua, että ihmiselle annetaan tietty määrä mahdollisuuksia ja minä olen jo saanut omani ja mokasin ne kaikki enkä enää kertaakaan tule nukahtamaan toisen ihmisen viereen.
(Kyllä minä ystävien vieressä olen nukkunut, Marjan ja Lokin ja Helin ja yhden hämmentävän yön Marjan serkkuun liimautuneena, mutta Lappitytön jälkeen en ole uskaltanut nukahtaa kenenkään enemmän-kuin viereen, en edes yhden yön laastarien sänkyyn tunniksi keräämään energiaa ennen kotimatkaa. Se vain on... liikaa. Pelkään niin kovin saaneeni siitä viimeisestä yöstä pysyvät arvet, että en enää ikinä voi luottaa toiseen ihmiseen niin paljon että annan hänelle mahdollisuuden katsoa minua aamulla ja katua.)
Jos edes olisin vähän pienempi niin -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)