"Anteeksi." Kotona sängyssä tuijotan saapunutta viestiä enkä saa henkeä. Ei se yllätyksenä tullut, mutta... niin. Olisi pitänyt luottaa siihen ääneen, joka kuiskasi korvaani että eihän minulle tapahdu tällaista.
maanantai 7. heinäkuuta 2014
258
Istumme Pikkuisen kanssa terassin nurkkapöydässä useamman tunnin, ja yhtäkkiä huomaan kertovani hänelle asioita joita en ole ennen sanonut ääneen kenellekään. Hassua, kuinka odottamattomista paikoista ystäviä välillä löytyy. (Surullista, kuinka paljon jotkut asiat voivat ihmisiä yhdistää.) Vaikka emme naurakaan paljon, sydämeni on kotimatkalla kevyempi kuin pitkään aikaan. Kunnes -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)