Ahmin jatkuvasti. Käytän kaikki rahani sipseihin suklaaseen jäätelöön pizzaan karkkiin rahkaan vaikka oikeasti minulla olisi juuri ja juuri varaa ostaa bataattia ja quorn-paloja. Tunnen lompakkoni kapenevan kun minä levenen, reiteni ovat jo selkeästi suuremmat eikä vatsani enää kauniiin litteä. Vihaan itseäni, vihaan saamattomuuttani ja itsekurittomuuttani melkein yhtä paljon kuin vartaloani, pitäisi tehdä kaikkea mutta sen sijaan vain piiloudun kauppakassin kanssa huoneeseeni ja syön kolmen päivän energiatarpeen yhdellä istumalla.
En jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)