Makaan yksin sängyssä ja tuijotan kattoa. Mietin vuorotellen lakanoideni uudelleen verellä tahraamista, lääkevarastoni viinipullon kanssa kurkusta alas huuhtomista, ja jonkun kaverin tänne pyytämistä. Mutta ei, en voi pyytää tänne ketään, en pysty - kysyin Lokilta jo hänen työvuorojaan mutta en kyennyt pyytämään häntä viettämään vapaailtaansa täällä, tuijotan tekstiviestikenttää itkien epätoivosta enkä siltikään voi pyytää toista ihmistä haaskaamaan aikaansa minuun.
(Marja lähti perjantaina riidan jälkeen ovet paukkuen Turkuun, hänen piti palata sunnuntaina mutta eipä kuulu mitään - en tiedä milloin hän tulee takaisin, vai tuleeko ollenkaan. Ei häntä tunnu paljon kiinnostavan se, että minun täytyy pysyä kotona ruokkimassa hänen kissaansa sillä aikaa kun hän murjottaa tyttöystävänsä luona. En voisi lähteä minnekään vaikka olisi paikka jonne mennä.)
En muista milloin olen käynyt viimeksi suihkussa, ehkä joskus viime viikolla. Lauantaina, ehkä? En jaksa välittää.
Taidan pukea vanhan lippiksen päähän ja lähteä käyttämään viimeiset euroni Alkoon. Ehkä tänä iltana uskallan -
Marie, älä tee mitään pahaa ittelles. Älä tee, jooko? <3
VastaaPoistaUskalla korkeintaan ostaa pullo aivan liian kallista valkkaria(vai oletko sä punkku ihmisiä?) ja juoda se omassa hiljaisuudessa. Ehkä sieltä pullon pohjalta ja aivosolujen kauimmaisesta nurkasta löytyy jokin rauha. Tai tätä mä ajattelin testata.
VastaaPoistaHuoh.
VastaaPoistaKyllä, vaikeasti masentunut ja ahdistunut henkilö on silmiäpyöritteleviä huokauksia aiheuttava asia. Kerro, onko mielestäsi jotenkin viihdyttävää piilotella anonyymin käyttäjänimen takana ja pahentaa toisen mieltä entisestään? Tai itse asiassa, älä kerro - en kaipaa sinunlaisia ihmisiä millään tasolla elämääni.
Poista