lauantai 30. toukokuuta 2015

everything is cool

Aurinko paistaa kasvoilleni kun juoksen Tampereen rajan yli kohti Kangasalan pikkuteitä, kauemmas ja kauemmas kotipihasta. Tump tump tump tump, pinkit tossut iskevät soraa vasten musiikkini tahtiin minuutti toisen kolmannen kahdennenkymmenennen jälkeen kunnes on pakko hidastaa vauhtia hetkeksi.

Ajattelen varastosta löytyneitä, vuosi sitten täydellisesti istuneita shortseja jotka eivät enää nouse edes reisien yli, ja pidennän askeleitani.

6 kommenttia:

  1. Onko sun syömishäiriö mennyt tän kevään aikana pahemmaksi? Tuota Kutistuminen-tunnistetta merkintöjen perässä on näkynyt taas useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jonkin verran - keväisin on aina vaikeampaa, kun vaatekerrokset vähenevät ja paljasta pintaa tulee esille. On kuitenkin vielä hallinnassa, syön kunnolla ja välttelen vaakaa jne, mutta nyt on ollut poikkeuksellisen vaikeaa kun olen niin paljon isompi kuin vuosi sitten eli vanhat kesävaatteet eivät mahdu päälle (eikä ole varaa ostaa uusia).

      Poista
  2. aina on varaa satsata mielenterveyteen ja ostaa ne uudet täydellisesti istuvat shortsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kyse ole siitä etten raaskisi ostaa, vaan rahaa ei konkreettisesti ole mihinkään muuhun kuin vuokraan, laskuun ja ruokaan. Kela ♥

      Poista
  3. Onko sulla keinoja edistää paranemista itse nyt et enää käy terapiassakaan? Osaatko/pystytkö itse tehdä mitään paranemisen eteen? Kannattaisiko ainakin lopettaa tai miettiä uudestaan juokseminen jos sen tarkoituksena on nyt pienentää reisiä shortseihin sopiviksi. Mitäs jos sitä jatkamalla tulet vain sairaammaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mä jatkan itseni parantamista vaikka terapia onkin loppu! Mulla on superpaljon tosi kannustavaa vertaistukea, käyn edelleen aina tarvittaessa hoitavalla lääkärillä tai muun Sarviksen henkilökunnan luona, harjoittelen aktiivisesti mun DKT-taitoja ja teen suoraan sanottuna ihan vitusti töitä syömisen ja oman vartalon hyväksymisen eteen.

      Juoksemisen tarkoitus ei missään nimessä ole laihtua, eilen vaan oli huono päivä sen vaateyllärin takia. Se että juokseminen myös kuluttaa kaloreita on 99% ajasta vain pieni sivuseikka. Juokseminen on se yksi asia jota teen ihan vain itseäni varten, koska nautin siitä ja se saa mut tuntemaan itteni vahvaksi ja päteväksi, ilman paineita muilta ihmisiltä ja heidän odotuksiltaan.

      Poista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)