a little bit closer

Liukastelen mäkiä ylös ja alas kiittäen luojaa siitä, että Lontoossa on vielä ilta ja Lokilla hostellissa ilmainen wifi. Naputtelen puhelimen näyttöä aivan vimmatulla vauhdilla, eikä katseeni ylös peilinkirkkaasta jäästä nostaminen kostaudu kuin muutaman kerran koko kävelymatkan aikana. Kuuntelen pikkuruisesta iPodistani Taylor Swiftiä ja laulan välillä ääneen; väsyttää niin kovin paljon, mutta ihan sama.

Melkein yllätyn kun tajuan olevani niin nopeasti kotona - nauran laittaessani Helille viestiä että selvisin perille asti ("Kävi ilmi, että kotiin käveleminen on huomattavan paljon hauskempaa ILMAN seitsemän sentin korkoja!"). En edes muista milloin viimeksi olen avannut öisen kotiakävelyn jälkeen ulko-oven kiroamatta sitä, etten mennytkään bussilla.

Kello on jo huominen ja minun pitäisi mennä nukkumaan, iltalääkkeetkin on jo otettu mutta väsymyksestä (sekä luonnollisesti että kemikaalisesti aiheutuneesta) huolimatta en millään haluaisi. Ehkä kahlaan läpi vielä yhden luvun yöpöydälläni makaavasta Humisevasta harjusta, tai sitten nukahdan kirja vielä kädessäni ilman mitään muistikuvaa luetuista sanoista.

hey stephen 

i know looks can be deceiving 

but i know i saw a light in you

and as we walked 

we were talking

i didn't say half the things i wanted to

the way you walk, way you talk, way you say my name

it's beautiful, wonderful, don't you ever change

hey stephen 

why are people always leaving?

i think you and i should stay the same

fruit machine

Puolitoista päivää takana, kolmesataakuusikymmentäkolme ja puoli päivää jäljellä kunnes saan taas katsoa raketteja ja juoda kuohuviiniä suoraan pullosta. Rakastan uuttavuotta, rakastan samalla hullunhysteerisellä naurulla kuin vappua; siinä vain on jotain niin kovin maagista, jotain mikä juhannuksesta ja syntymäpäivästä ja joulusta yksinkertaisesti puuttuu. Ja myönnän, niin paljon kuin rakastankin kynällä tuhrittuja papereita ja pitkiä listoja, on jotain kovin vapauttavaa siinä kun näkee kännykän näytöllä to 1 tam 00:00, kun ihan kaiken voi pyyhkiä tyhjäksi aloittaa alusta.

...Ja yhtäkkiä tajuan olevani niin kovin väärässä seurassa. Ilta Sinin kanssa oli oikein kiva, ja puolitutun lesboporukan kanssa on hauska nauraa, mutta yhtäkkiä en enää muista miksi helvetissä minä en saisi mennä sinne missä oikeasti olisin halunnut iltani viettää. Ilotulituksen päätyttyä hyvästelen Sinin, juoksen keskustorin pysäkeille ja kiroan bussien yötaksoja, hyppään bussiin jonka muistelen pysähtyvän kohtuullisen matkan päässä niin kovin tutusta asunnosta. Kaivan puhelimen taskusta ja odotan kärsimättömänä sitä, että verkot taas toimisivat - tajuan etten en missään vaiheessa varsinaisesti kysynyt että saanko tulla. Peitän epävarmuuteni huutomerkeillä ja kuohuviinillä, naputtelen Helille btw oon matkalla teille.

(Vielä päivällä lähtiessäni kotoota olin varma olevani ihanan näköinen, kaunis ja sopivan kokoinen, mutta bussissa iskee epävarmuus. Tiedän syöneeni Sinin kansssa jäätelöä ja sipsejä, juoneeni pullokaupalla makeaa kuohuviiniä, tiedän ettei vatsani enää ole litteä ja että jenkkakahvat pursuavat joka puolelta yli housuista jotka olivat vielä puoli vuotta sitten täysin sopivat. Mitä jos he katsovat minua ja nauravat, miettivät hiljaa kuinka ihminen on voinut päästää itsensä näin oksettavaan kuntoon, mitä jos en ole tarpeeksi mitä jos mitä jos mitä jos?)

Mutta kyllä minulle hymyillään kun astun sisään, Pikkuinen ripustautuu humaltuneena niskaani käsivarsillaan kiinni ja Ässä nauraa vieressä, ja olen niin helpottunut niin helpottunut niin kovin helpottunut kun Heli tarjoaa minulle parvekkeella jättimäisen tähtisadetikun, istuu sohvalla viereeni, ja tuntien vierittyä eteenpäin ei ärsyynny kun haluan paeta Ässän äänekkäitä kavereita Helin huoneen turvaan. Kikatamme sängyllä lojuessa kaikesta emmekä oikein mistään, ja oloni on niin turvallinen ja lämmin (pelottaa sanoa 'onnellinen', mutta kyllä: onnellinen) että venytän lähtöä niin pitkään kuin vain kehtaan.

Kello on minuuttia yli kuusi aamulla kun liukastelen viimeiset askeleet kotiovelle, kuorin eteisessä ulkovaatteita päältä ja ruokin nälkäisinä mouruavat kissat. En saa kuin muutaman hassun tunnin unta, mutta ei se mitään - vuoden ensimmäiset tunnit tekevät torstaipäivän väsymyksen arvoiseksi. Nauran (hivenen vastahakoisesti) aattoyönä kihloihin menneen Marjan kanssa, syön pizzaa, luen Sherlock Holmesia ja piiperrän pipoa maailmanhistorian ohuimmasta silkkisekoituslangasta. Kyllä, tästä tulee hyvä vuosi. Olen päättänyt niin.

and never brought to mind

Pakko myöntää, että olen vähän haikein tunnelmin aloittamassa päivää. Tähän vuoteen on mahtunut niin uskomattoman paljon kaikkea, huonoakin mutta niin vitun paljon hyvää etten oikein tiedä miten päin olla. Olen eronnut kahdesti mutten enää sure kumpaakaan, menettänyt kokonaan yhden ihmisen mutta saanut elämääni takaisin vähintään yhtä tärkeän, jäänyt sairaslomalle keväällä mutta palannut syksyllä reippaasti takaisin kouluun, itkenyt luoja ties kuinka monta tuntia terapiassa mutta joulukuun lopussa poistunut viimeiseltä käynniltä niin paljon ehjempänä, vahvempana ihmisenä kuin mitä olin tammikuussa. Jos ensi vuosi on edes puoliksi yhtä onnistunut kuin tämä, niin... niin, en edes tiedä mitä kaikkea voi tapahtua. Ei kannata ajatella liikaa, yritän keskittyä yhteen päivään ja yhteen asiaan kerrallaan.

Kiitos kaikille kysymyksistä! Yhdistin blogiin tulleet kysymykset tumblrissa saatuihin, olen ovela.

Mitä kaikkea olet elämäsi aikana harrastanut? // Mitä kaikkea harrastat ja olet harrastanut?
- Koko elämäni aikana olen harrastanut musiikin teoriaa, sellonsoittoa, klarinetinsoittoa, kuorolaulua, käsipalloa, uimahyppyä, hiphop-tanssia, bailatino-tanssia, tankotanssia, potkunyrkkeilyä, juoksua ja neulomista, joista nykyään harrastan edelleen neulomista, juoksua ja kuorolaulua. Pitäisi kyllä oikeasti tehdä tilaa myös musiikin teorialle ja klassisille laulutunneille.

Mikä oli paras ateria jonka söit vuonna 2014?
- Apua :D Joko viimeviikkoinen jouluateria, tai sitten keväällä kuoron vuosijuhlagaalassa syömäni illallinen.

Mistä asioista pidät elämässä?
- Vaikka mistä. Siitä kun on niin läheisten ihmisten seurassa ettei tarvitse esittää yhtään mitään, siitä tunteesta joka valtaa kehon kun ylittää juoksukisan maaliviivan, siitä miltä -15 asteen ulkoilma tuoksuu, siitä miltä yli 30 asteen helle tuntuu kasvoilla. BBC:n televisiosarjoista, Brahmsin sellosonaateista, sinisestä kuulakärkikynästä viivoitetulla paperilla. Tanssimisesta, seksistä, laskettelusta, kaikesta mikä saa adrenaliinin virtaamaan.

Miten peität pahaa oloasi lähimmäisiltäsi?
- Jos olen sellaisessa tilanteessa jossa puhuminen ei ole mahdollista tai sopivaa, kuvittelen laittavani kaiken pahan olon pieneen laatikkoon jonka suljen ja laitan kirjahyllyyn odottamaan sitä että on parempi aika käsitellä sitä, ja yksinkertaisesti fake it 'til you make it: pakotan itseni keskittymään ympäröiviin asioihin ja käyttäytymään kuin kaikki olisi hyvin.

Mikä on ihaninta mitä kukaan on sinulle sanonut tai tehnyt?
- Lappityttö kerran sanoi, ettei hän välitä kuinka kauan meidän täytyy odottaa, mutta joku päivä hän tulee polvistumaan eteeni ja meillä tulee olemaan koko elämä edessä. Eihän niin tietenkään käynyt, mutta se taisi olla ihanin asia joka minulle on sanottu. Teko taas, hmm... Kun minä ja lukioaikainen poikaystäväni (ensimmäinen ja ainoa oikea poikaystävä joka minulla on ollut) erottiin, isi vei minut roadtripille Jyväskylästä Salon kautta Kirkkonummelle ja takaisin Jyväskylään, kuunneltiin koko matka Eppu Normaalia ja Creedence Clearwater Revivalia eikä puhuttu yhtään mistään vakavasta. Se ei ehkä kuulosta paljolta muiden korviin, mutta se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä.

Mitä rakkaus mielestäsi on?
- Jestas, nyt mentiin syvällisiin! En osaa antaa mitään tarkkaa määritelmää, mutta... hmm. Side joka syntyy ajan myötä, kun tuntee toisen ja hyväksyy toisen virheineen muttei ole sokea niille, kun on valmis tekemään (terveen järjen rajoissa tietenkin) mitä vain auttaakseen toista, kun haluaa jakaa elämänsä eikä kuvitella tulevaisuutta ilman toista. Noi pätee sekä romanttiseen että platoniseen rakkauteen, mun kohdalla ihan yhtä lailla esim. Lokkiin ja Pikkuveljeen kuin entisiin tyttöystäviin, mutta niillä on ja pitääkin mun mielestä olla ihan sama pohja; romanttisella rakkaudella on sit vaan noiden lisäksi romanttinen (ja aseksuaaleja lukuun ottamatta seksuaalinen) vire.

Mikä on isoin asia jonka olet oppinut menneistä vakavista parisuhteistasi?
- Että jotkut ihmiset eivät muutu enkä mä mahda sille mitään, että lupaukset eivät merkitse mitään ellei käyttäydy niiden mukaisesti, ja että en enää ikinä katso päihdeongelmia sormien läpi; että valehteleminen ei kannata vaikkei siitä ikinä jäisikään kiinni, ja että ei pidä tyytyä (tai tyytyä olemaan itse toiselle) "toiseksi parhaaseen" jos ei saa sitä kenet oikeasti haluaa; että jos rakastaa toista niin täytyy uskaltaa yrittää, ja että on olemassa sellainen asia kuin liian myöhään.

Mitä toivot tapahtuvan vielä tämän vuoden puolella?
- No, vuotta on vain kymmenisen tuntia jäljellä, mutta toivon kovasti että kaupungin rakettishow olisi yhtä hieno kuin ennenkin, ja että olisi kiva ilta Sinin kanssa!

Mikä oli paras leffa jonka katsoit tänä vuonna?
- Varmaankin X-Men: Days of Future Past.

Miten aiot juhlistaa uutta vuotta?
- Kahdestaan Sinin kanssa leffailtailemassa ja syömässä ja juomassa hyviä asioita!

Yllättävin musikaalinen löytösi tänä vuonna?
- Tää on ihan vitun noloa, mutta kesällä kun erosin Viirun kanssa ensimmäisen kerran niin mulla meni hermo ihan kaikkeen musiikkiin, päätin että tarvitsen jotain uutta ja erilaista. Päädyin sitten lataamaan Taylor Swiftin albumin, ja rakastuin aivan täysin. :D

Mikä oli lempivaatteesi tänä vuonna?
- Mustavalkoinen kukkakuvioinen hame, jota käytin käytännössä koko kesän.

Hankitko tänä vuonna tatuointia tai lävistyksiä?
- Yksi tatuointi tuli lisää ja yksi lävistys hävisi.

Kuinka monen ihmisen kanssa olet tänä vuonna suudellut? tapaillut? harrastanut seksiä?
- Suudellut seitsemän kanssa, treffaillut kahden kanssa ja harrastanut seksiä kahden kanssa.

Mikä oli lempi-TV-sarjasi tänä vuonna?
- BBC:n Sherlock, niin kuin joka vuosi sitten vuoden 2010! Mikään ei tule ikinä ylittämään rakkauttani siihen, mutta kyllä Supernatural ja NBC:n Hannibal ovat myös lähellä kärkeä.

Mikä oli vuoden 2014 onnellisin ja surullisin hetki?
- Onnellisin oli se päivä jonka vietin isin ja Pikkuveljen kanssa laskettelemassa jossain Pekingin lähellä tammikuussa, surullisin oli joko se kun Lappityttö muutti alkuvuodesta yhteen uuden puolisonsa kanssa, tai se kun Viiru jätti mut lokakuussa.

Kadutko mitään, mitä vuonna 2014 tapahtui? Tekisitkö jotain eri lailla?
- En montaakaan asiaa, en ainakaan vakavasti. Jos saisin tilaisuuden muuttaa asioita, niin en välttämättä antaisi parin ihmisen syyllistää ja antaa paskaa niskaan asioista joista minun ei todellakaan tarvitsisi pyytää anteeksi, mutta olen silti kovin tyytyväinen siihen miten paljon olen tänä vuonna kasvanut ihmisenä.

Mitä olet tästä vuodesta oppinut eniten?
- Olemaan tuomitsematta itseäni tunteistani, hyväksymään menneisyyden tapahtuneeksi ja antamaan itselleni anteeksi, ja olemaan jämäkämpi ihmissuhteissani.

Mitä odotat vuodelta 2015?
- En uskalla odottaa paljoa etten pettyisi kamalasti, mutta ainakin toivon valmistuvani syksyllä!

Kuinka monta kirjaa luit tänä vuonna?
- Apua... Jos kirjalla tarkoitat romaanimittaista (50.000+ sanaa) kirjallisuutta yleisellä tasolla, mukaan lukien paperina julkaisematon "amatöörikirjallisuus" niin varmaan jotain sadankahdenkymmenen kieppeillä, joista sitten ehkä nelisenkymmentä oli konkreettisia kirjoja, siis julkaistuja sidottuja/nidottuja romaaneja ja novelli-/runokokoelmia.

Oletko onnellisempi nyt kuin vuosi sitten? // Oletko paremmassa tilanteessa nyt kuin viime vuonna?
- Olen, ehdottomasti.

Mitä teit viime uutenavuotena? Entä kaksi vuotta sitten? Viisi? Kymmenen?
- Viime vuonna vietin koti-iltaa vanhempien luona Pekingissä, kaksi vuotta sitten olin Marjan kanssa kahdestaan, viisi vuotta sitten olin Lappitytön kanssa Wiltshiressä, kymmenen vuotta sitten olin kotona Yhdysvalloissa syömässä sipsejä ja lukemassa Harry Potteria.

Saitko / menetitkö paljon ystäviä tänä vuonna?
- Menetin kaksi mutta sain uusiakin ihan kivasti!

Miten luulet viettäväsi uudenvuoden 2016?
- Ei niin mitään havaintoa! Olen oikein tyytyväinen jos vietän sen ystävien kanssa, riippumatta mitä tehdään.

Hyvää uuttavuotta, kaunokaiset ♥

268

Siitä on pitkän, pitkän aikaan kun olen viimeksi polttanut tupakkaa makuuhuoneeni ikkunasta keskellä yötä, mutta silloinkin oli kesä ja ajattelin tyttöä. Eri kesä ja eri tyttö (eri kirja joka minut sai ajattelemaan), mutta jotkut asiat eivät kai ikinä muutu.

"While you were making a friend, I was falling in love. We were never equals." Uppoudun niin syvälle kirjallisuuteen, että ehkä joku päivä jään sinne pysyvästi. Aina voi toivoa.

without you i'm nothing

Päivät kiitävät ohi huomaamatta. Äskenhän vasta oli perjantaiaamu ja kirosin töissä puukkoa jota ei ole teroitettu miesmuistiin, äskenhän vasta makasin pää Lokin sylissä hänen silittäessä tukkaani, äskenhän vasta kasasin materiaaleja askarteluprojektia varten, äskenhän vasta vihasin itseäni kun sorruin ahmimaan taas kerran.

Tänään heräsin aikaisin ja menin pienen arthouse-teatteriin takanurkkaan katsomaan elokuvaa joka sai kyyneleet valumaan niin vuolaasti että hävettäisi - hävettäisi, ellei katsomon kaikilla seitsemällä muulla ihmisellä olisi olleet yhtä kosteat silmät. Yksi nainen lähti kesken pois kun ei kestänyt katsoa ruoskimisen aiheuttamaa verisumua, minunkin piti kääntää katse pois useamman kerran mutta en periaatteesta suostunut poistumaan sen takia etten kestä totuutta.

(Kotona luen sähköpostiin saapuneen puolueeni uutiskirjeen ja mietin, miten ihmisoikeudet voivat kaikessa yksinkertaisuudessaan olla edelleen niin vaikea asia.)

(Arthur's Seat, Blackness, Bo'ness, Dalkeith; Museum of Childhood, National Museum of Scotland, Scottish National Gallery; Royal Botanic Garden, Princes Park, Castle Rock, Holyrood Park; South Bridge Vaults, Greyfriars Kirkyard, Covenanters Prison... Suunnittelen lähteväni yksin Edinburghiin viikoksi kesällä. Siitä on liian kauan kun olen ollut yksin reissussa, haluan voida mennä vain oman mieleni mukaan: jos tahdon käydä päivän aikana kolmella turisteille suunnatulla kauhukierroksella niin minähän käyn, jos haluan viettää kaksi kokonaista päivää vain kävelemässä Skotlannin rannikolla niin pakkaan kengät laukkuun ja lähden. Viime kerralla vietin lauantai-illan katsellen hautakiviä joiden alla mätänevät ruumiit antoivat nimensä J. K. Rowlingin hahmoille; muistan edelleen kylmät väreet, jotka kulkivat lävitseni nähdessäni tekstin Thomas Riddell Esq, also: Thomas Riddell Esq, his son.)

hold your breath and count to ten, 

and fall apart and start again, 

hold your breath and count to ten, 

start again, start again

supermassive black hole

Innostuessani kunnolla jostain asiasta menen aina sanoissa sekaisin, unohdan kirjaimia tavuja sanoja välistä ja änkytän ja olen yleisellä tasolla nolo, en tiedä ajattelenko nopeammin kuin suu pysyy mukana vai onko suu liian nopea aivoille mutta joka tapauksessa - tärisen innosta ja käteni heiluvat puheen mukana ja äiti yrittää pidätellä naurua. "Sua on ihan uskomatonta kattoa vierestä kun tunnet niin paljon", hän sanoo kun vihdoin puhkeaa nauruun; meillä on kerrankin oikeasti hyvä aamu minä vastaan naama leveään hymyyn väännettynä ("Onks tää muka jokin yllätys että mä vähän tykkään kirjoista, mä joka muistaakseni menin ala-asteella laskuissa sekaisin kahdenkymmenennenseitsemännen Azkabanin vangin lukukerran jälkeen?") ja levittäydyn lattialle makaamaan. Lojun siinä yli tunnin, puhumme Agatha Christien luokkaerittelystä, Poirot'n ja Hastingsin suhteesta verrattuna Holmesin ja Watsonin suhteeseen, modernin salapoliisikirjallisuuden hyvistä ja huonoista puolista, siitä mikä tekee Tolkienista ja Rowlingista niin suuria poikkeuksia tyylilajissa jota emme kumpikaan normaalisti siedä, Jane Austenin naiskuvasta, postmodernin kirjallisuuden kliseistä, BBC:n adaptioden täydellisyydestä ja lopulta uusimman Sherlock-kauden finaaliin liittyvistä teorioista. (Minä ja äiti emme ole samaa mieltä monesta asiasta, mutta rakkaus Mark Gatissin käsikirjoituksia kohtaan palaa hänessä melkein yhtä voimakkaana kuin minussa. Melkein.)

Nyt on keskiviikko; huomenna käyn lankakaupassa, perjantaina lähden pikkuveljen kanssa ulos, lauantaina mitä todennäköisimmin poden krapulaa, ja sunnuntaina lennän taas kerran Mongolian ja Siperian yli. Kotiin kotiin kotiin kotiin.

sinun pitää omanasi

pidättelin itkua läpi koko saiturin joulun. olen lukenut sen sata kertaa ja fanisovituksiakin monessa eri universumissa, kyllä minä tiesin mitä siinä tulee tapahtumaan, mutta siltikään en pystynyt estämään toisen näytöksen lopussa vihdoin poskille kieriviä pisaroita. "ehkä mä sittenkin jaksan äitiä tänä jouluna", sanon pinnille narikkajonossa, ja kerrankin jaksan jopa uskoa itseäni.

eilen minä olin niin kovin reipas vaikka väsytti niin kovin paljon. jaksoin nousta ja syödä aamupalan ja lenkittää koiran ja käydä hoitamassa virallisia paperisotia ennen kuin annoin itselleni luvan istuttaa istuttaa itseni helin sohvaan pariksi tunniksi - tein parhaani hillitäkseni halua käpertyä mustekalana toisen ympärille kun seurassa oli muita ihmisiä, ei kuulemma olisi tarvinnut. evo. saavutuksista suurin oli kyllä nostaa itsensä takas ylös ja lähteä ulos pistävään pakkaseen, mutta kun kerran on konsertti laulettavana niin sitten on konsertti laulettavana. meni itse asiassa todella hyvin, ehdottomasti paremmin kuin torstaina, ja illalla kuoron joulujuhlassa jaksoin nauraa ja laulaa ja hymyillä ja leikkiä ihan yhtä paljon kuin kaikki muutkin - vaikka he kiusasivatkin sitä, että naputtelin puhelinta niin usein.

tänään heräsin vasta puolenpäivän jälkeen, en muista milloin olisin viimeksi nukkunut niin myöhään. haluaisin vain jäädä sänkyyn katsomaan salkkarien ensimmäistä kautta, mutta ehkä opettelen silti kevätperennoja. kyllä minä jaksan skarpata vielä yhden viikon. yksi viikko: yksi tentti, yksi työvuoro, yksi kuoron hallituksen kokous, yksi koulun johtokunnan kokous, ja sitten olen valmis. sänkyni kiinassa on leveämpi kuin minä olen pitkä (vaikka siihen ei vaaditakaan kovin paljon, taskukokoinen teidän henkilökohtaisen mukavuutenne vuoksi) ja kylpyhuoneeni amme niin suuri etten yletä makaamaan siinä pituussuunnassa, tulen kolmen viikon ajan kuulemaan veljeni äänen naapurihuoneesta ja leikkimään pikkuruisten tiikeriraitaisien kissojen kanssa, nauttimaan siitä että on taloudenhoitaja joka pesee pyykit ja laittaa ruoat ja minä voin vain olla.

the day before you came

miksi kaikki kauniit asiat on aina pilattava muistoilla? kynttilät violetti pentikin sen ympärillä oli helmiä ja rautalankaa ylpeys ja ennakkoluulo yöllinen keskustelu lizzien ja darcyn sanattomasta vuorovaikutuksesta disney mulan kaunotar ja hirviö mulan mulan aina vaan mulan ja sitten se yksi viikonloppu kun juotiin liikaa siideriä ja katsottiin saapasjalkakissa lasipalatsi jos haluat niin seuraavaa kymmentä sekuntia ei ikinä tapahtumut hector jos sä tahdot niin en enää lähde uusiin sotiin bussipysäkit miten sun hiukset tuoksuu aina niin hyvältä junat ikkunasta ulos lumihankeen lentävät mandariinit tähdet mäkin rakastan sua mutta

en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä haluan kuolla

(miksen jo lakkaa ajattelemasta? en enää rakasta häntä, en ole edes puhunut hänelle kuin kourallisen kertoja viimeisen vuoden kolmesataakuusikymmentäkolme päivää aikana, miksen vain voi lopettaa? miten yksi ilta voi murskata ihmisen niin täysin, jättää itseään vihaavaksi ja sitoutumiskammoiseksi raunioksi joka ei uskalla nukkua kuin omassa sängyssään eikä enää ikinä halua sanoa välittävänsä toisesta mäkin rakastan sua mutta mutta mutta mutta -)

mies ja nainen

lista asioista, joista yhtäkkiä tulee elintärkeitä kun on tentti neljän päivän päästä:

imuroiminen

pölyjen pyyhkiminen

tiskaaminen

pyykinpesu

huonekalujen uusiksi järjestäminen

mattojen tamppaus

wc:n ja kylpyhuoneen pesu

koiran superpitkät lenkit

eläinten turkkien harjaaminen

eläinten kynsien leikkaaminen

uudelleen imuroiminen

kirjahyllyn järjestely

tietokoneen tiedostojen järjestely

veitsien teroittaminen

yksinäistsen sukkien parien löytäminen

meikkihyllyn järjestäminen

kynsien lakkaaminen

taas kerran imuroiminen

sähköposteihin vastaaminen

nuottikansion järjestäminen

laskujen maksaminen

we'll blow away

"once, just once in my miserable fucking excuse for a life, i'd like to know that i am missed."

sidoin ruskusten ja nahkasanikoiden sekaan niin hienon spiraalin krysanteemeista, punahatuista, tarhapiiskuista ja morsiusharsosta että ostin sen. nyt kimppu koristaa turkoosissa lasimaljakossa keittiön pöytää; en ymmärrä miten minusta voi tulla jotain niin kaunista.

marja on poissa viikonlopun, olen yksin eläinten ja valkoviinipullon kanssa. harkitsen siivoamista tai kirjoittamista tai lenkille lähtemistä, mutta taidan sittenkin vain maata sohvalla kuunnellen veracinia ja lukien vuorotellen arthur conan doylen ja robert burnsin tuotantoa. huomenna on aikaa olla vastuullinen aikuinen.

(puhelimeni pysyy hiljaisena, mutta ei se mitään. i will wait, i will wait for you.)

feel the city breaking

pakko saada muuta ajateltavaa kuin ruukkukasvien eri kastelujärjestelmät, joten tässä, ottakaa lisää satunnaisia faktoja:

useimmiten suustani lipsahtava kirosana on ruotsin kielen fan

paras viini on chileläistä ja rutikuivaa tai espanjalaista ja puolet sokeria

minulla on seitsemän korvareikää, yksi lävistys ja kaksi tatuointia

lempinovellini on sarah perkins gilmanin 'keltainen seinäpaperi'

kirjoituspöytäni laatikossa on kaksikymmentäkolme kirjettä joita en ikinä lähetä

minulla on taipumus ihastua aivan liian nuoriin tyttöihin

luen keskimäärin viisikymmentä romaania vuodessa...

...ja seitsemän kirjahyllyäni alkavat pikkuhiljaa pursuta yli

minulla on harvoin yhtä seksikäs olo kuin työhaalarit ja t-paita päällä

oma kehu haisee mutta teen maailman parasta juustokakkua

sain katolilaisen kasvatuksen mutta olen onneksi löytänyt oman polkuni

pikuveljeni on ainoa ihminen jonka vuoksi tekisin kirjaimellisesti mitä tahansa

käytän meikkiä noin yhtenä päivänä kymmenestä enkä ikinä koulussa

olen ehdollistanut itseni tiskaamaan kuullessani ranskalaista räppiä

akkunalla pienoisella

täysin unettoman yön jälkeen yhdeksästä neljään treenit, puhun heikki kinnusen kanssa aleksis kivestä ja yritän epätoivoisesti pysyä tajuissani vielä kuuteen kestävässä hallituksen kokouksessa. ensi viikolla koulun ja harkkojen lisäksi tentti ja tatuoinnin uudelleenväritys ja toisen hallituksen kokous ja toiselta paikkakunnalta vieraileva ystävä, mutta en saa ensikään viikonloppuna hengittää koska lisää tenttejä ja portfoliotyöskentelyä ja konsertti ja toinen konsertti ja syyskauden päätöstä juhlistava ravintolaillallinen ja yöllä ravintolasta suoraan lentokentälle syysloma tule jo haluan vain nukkua

eva

aina välillä marjan mentyä jo nukkumaan livahdan ulos läppärin (tai tabletin tai, jos olen oikein laiskalla tuulella, puhelimen) ja tupakan kanssa lukemaan. yleensä runoutta, e. e. cummingsia bud of the bud tai sylvia plathia tai arja tiaista olen päättänyt tappaa sinut, mutta usein myös tarua sormusten herrasta tai harry potteria, välillä jopa fanfiktiota fiiliksestä riippuen ties mistä hahmoista consume me. en ole varma tietääkö marja että ylipäätään poltan enää - enhän minä enää nykyään säännöllisesti, lähinnä alkoholin kylkiäisenä enkä ikinä marjan ollessa läsnä - mutta odotan silti aina kunnes toisen makuuhuoneen ovi on jo kiinni. nyt on jo niin viileät illat että minun on pakko vetää neule päälle ennen kuin menen pihalle, mutta ei se haittaa; sisällä on niin kamalan kuuma että kolmetoista-asteinen ilma on ihan hyvää vaihtelua.

tänään kirjoitin taas ensimmäistä kertaa hetkeen, paperille tulvi sinisellä musteella sanoja lämpimistä katseista ja viileistä sormista ja öistä jotka eivät koskaan loppu.

(minusta on kamalan rauhoittavaa aamuisin pukea päälle vaatteet joiden laadusta ei ole tingitty. ei sen takia että haluaisin toisten kiinnittävän huomiota hintalappuihin sataviisikymmentä satakymmenen yhdeksänsataaviisikymmentä sataneljäkymmentä kaksisataa viisisataa, muistan aivan hyvin muiden nuorten opiskelijoiden hiljaiset silmienpyöritykset parin vuoden takaa ("onko pakko heruttaa että on kasvanut rahassa?") enkä itse halua joutua sellaisten katseiden kohteeksi, ei, minä en osta mitään mikä huutaa sadan metrin päähän stockmannin hyllyjä tai pohjoisesplanadin pieniä myymälöitä; olen vain viettänyt niin monta vuotta esittäen jotain muuta kuin mitä oikeasti olen haluan tarvitsen, että välillä on rauhoittavaa muistuttaa itseäni kuinka pitkälle olen päässyt: en enää ole itselleni (ja kaikille muille) valehteleva teini-ikäinen joka ei tiedä elämästä yhtään mitään. olen äänestänyt viisi vuotta, asun suuressa asunnossa hyvässä kaupunginosassa, käyn koiran kanssa aamulenkillä eikä minulta ikinä lopu wc-paperi tai tiskiaine kesken, käyn koulua jonne itse hain ja jossa itse haluan olla, ja avatessani vaatekaapin näen naisen enkä typerää - niin kovin typerää - pikkutyttöä.)

come, stop

hoen itselleni uudelleen ja uudelleen olevani aikuinen ihminen hengitä hengitä älä kiroile ääneen älä itke vaan hengitä ja pystyväni myös käyttäytymään kuin sellainen. muistutan tällä hetkellä aivan liikaa itseäni sinä kesänä kun täytin seitsemäntoista: katkeraa kiroilua, puhelimen maanista tuijottamista ja tietokoneen edessä itkun pidättelemistä. onneksi olen vuosien varrella sattuneiden tilanteiden (pettymysten) ansiosta oppinut näyttelemään tyyntä, valehtelemaan sujuvasti kaiken olevan hyvin, pakottamaan vartaloni rennoksi ja nauramaan niin kuin kaikki olisi hyvin vaikka oikeasti haluaisin vain raadella -

tänä iltana makaan sängyllä kirjan kanssa, koira puoliksi sylissä ja säpsähtäen aina kun vieressä istuva marja kiljuu playstationissa hurisevalle battlefieldille. välillä minä sanon jotain päätöntä ja hän pörröttää hiuksiani, saa minut hymyilemään aidosti taas kerran. en tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni niin hyvän ystävän.

"crash and burn, mutta lähtisin ainakin rytinällä."

magpie to the morning

taas yksi uneton yö takana. aamuöinen koiralenkki saa makaaberin käänteen kun olen kompastua puoliksi syötyyn rusakon päähän, mutta jostain syystä purskahdan vain nauruun ja käännän katseeni taivaaseen: otava tuo mieleen yöjunat ja lapin kylmyyden, mutta orion on lämmin ja turvallinen kävellessäni pyjamahousut jalassa kotiin.

tänään olen kuunnellut queeniä ja siivonnut, lukenut arthur conan doylea ja kerrankin nauttinut tyhjästä asunnosta. yleensä yksin ollessani ahdistun neliömäärästä, mutta on tässä hyvätkin puolensa.

(rakastan huoneeni tuoksua. pyykinhuuhteluaine ja marc jacobsin hajuvesi ja sininen pall mall ja satoja kirjoja ja imelä mansikkamehutiiviste ja jotain mikä on ehkä ominaista minulle. yksiössä asuessa koko paikka tuoksui samalta joten mitään ei erottanut, mutta täällä minun makuuhuoneeni tuoksuu selvästi minun makuuhuoneeltani, ei olohuoneelta eikä keittiöltä eikä marjan huoneelta vaan minulta.)

apassionata

livahdan hiljaa asunnosta katsomaan auringonnousua takapihalle; taivaalta löytyy kaikkea vaaleanpunaisesta valkoisen kautta syvän siniseen, ulkona tuoksuu aamukaste ja koivu ja ihan kohta elokuu, ja on yksi niistä hetkistä kun muistan miksi en vielä ole lähtenyt pakoon tästä maasta, jossa muistoista niin suuri osa on unohtamisen arvoisia. jokin ilmassa tuo mieleen lapsuuden kesämökillä, ja hetken ajan, ihan hetken ajan vain, unohdan kaiken muun.

siitä on pitkän aikaa kun olen viimeksi valvonut yön läpi ilman alkoholia veressäni. ei edes ole sattunut mitään maailmaa mullistavaa (nauran toissaöiselle paniikille elämän pilaamisesta, ei se ollutkaan mitään katastrofaalista - vähän noloa ja harmittaa etten itse muista, mutta ei mitään mikä ei olisi jo ollut hiljaisuudessakin itsestäänselvää ihan jokaiselle), olen vain lukenut romaanin toisensa jälkeen, keskittynyt maailmoihin jotka ovat tuhat kertaa mielenkiintoisempia kuin minun levottomat puolipainajaiset. nyt aurinko on jo korkealla taivaalla ja mietin että pitäisikö nukkua nopeat aamu-unet ennen kuin lähden ulos kävelemään tylsien velvollisuuksien luo. hengitän.

(mutta silti, osa minusta kihisee edelleen ärsytyksestä; mieltäni ei rauhoittanut täysin edes raivokas tekstiviestiavautuminen helille siitä, kuinka oksettavan hävyttömästi jotkut loukkaavat toisten yksityisyyttä. painu helvettiin ja jätä mut - meidät - rauhaan.)

they're taking the hobbits

"if i've learned anything from video games, it is that when you meet enemies, it means that you're going in the right direction."

tänään tilasin varustelekasta housut, enkä edes ahdistunut ottaessani mittojani oikean koon löytämistä varten. (samalla tajusin säästötililläni olevan kolmesataa euroa joiden lähteestä ei ole mitään tietoa. hämmentävää.)

(rakastan tarua sormusten herrasta.)

again

koska elämässäni on viime aikoina ollut ihan liikaa surua, tässä on lista satunnaisista asioista, jotka saavat minut nauramaan:

• laaman muotoiseksi muuttuva kaktus keisarin uusissa kuvioissa
• tämä, ihan joka kerta
• kun muistan sen aivan naurettavan, ihanan sammakkokuvioisen pyjaman jonka vedin helin luona päälleni
• marja, kun hän spontaanisti huutaa DEMONILAAMA kesken mitä tahansa ja minä vastaan silmiä räpäyttämättä
• koira joka leikkii ihan liian suurella kepillä
• tanssilattia kello nolla kaksi kolmekymmentä, värikkäät drinkit ja huono suomihop ja omistani kiinni pitävät kädet
• "ladies and gentlemen, we are now ready to start our descent to london stansted airport"
• vuoristoradat, ihan kaikki särkänniemen vauhtimadosta universal studiosin hulkiin
• kun joku tekee minulle mitään mihin liittyy dinosaurukset (marja teki minulle viime vuonna dinosauruksen muotoisen syntymäpäiväkakun, kyyneleet kihosivat silmiini kun nauru kupli niin voimakkaasti sisältäni)
• "malfoy was screaming and holding harry so tightly it hurt" -harry potter and the deathly hallows, hihihii
• humalaiset tekstiviestit keskellä yötä

nauru on aivan uskomaton asia, siis miettikää oikeasti, nauramme koska kehomme eivät fyysisesti kykene pidättelemään sitä ilon määrää -

j'vais

kuusitoista satunnaista faktaa minusta:

olen aivan naurettavan nirso runouden suhteen

jos sää ja itsetunto sallisi, en ikinä pukeutuisi mihinkään muuhun kuin kellohameisiin

kutsun kissaani sipuliksi vaikka sen nimi on jotain ihan muuta
lempielokuvani on keisarin uudet kuviot

omistan aivan uskomattoman määrän sateenvarjoja

olen huono pudottamaan pieniä valkoisia valheita, mutta suurissa asioissa olen liiankin hyvä

haluan isona dobermannin tai schäferin

olen suomenruotsalainen, vihreä, homo, ja vasenkätinen

osaan vähintään alkeet seitsemästä kielestä, ja haluaisin kamalasti opetella kahdeksatta

pidän itseäni pidemmistä tytöistä
jos voisin kuunnella vain yhtä kappaletta loppuelämäni ajan, se olisi kuutamosonaatti

lempikirjani on joko kärpästen herra tai ylpeys ja ennakkoluulo, en oikein osaa päättää
rakastan käsikkäin kävelyä ja vierekkäin nukkumista
en usko jumalaan, mutta välillä puhun hänelle silti

en omista tavallisia sinisiä farkkuja, mutta kyllä turkoosit ja oranssit

minulla on kaksi tatuointia ja neljä lävistystä

so let's do it

valvon ja valvon ja valvon, pakotan itseni elämään päiväkausia muutaman tunnin yöunilla kunnes kehoni vihdoin pettää minut. päiväsairaalalla lipsun takaisiin sherlock holmes -aiheisiin uniin joiden vertauskuvista olen kivuliaan tietoinen - aivoni ottavat päiväsaikaan pinnan alla kuplivat tunteet (entäjos mitäjos haluan haluan mitäjos sittenkin) ja räjäyttävät ne pinnalle silloin kun en pysty puolustautumaan, kun en voi heittää vitsiä ja lakaista aihetta maton alle.

omahoitaja passitti kotiin nukkumaan kun sormeni alkoivat kolmannen kerran nykiä alkavan unen voimasta, muistan etäisesti marjan ihmetelleen miten olen jo kahdeltatoista kotona ennen kuin lahoan sohvalle. herätyskello soi puoli neljältä, pakko minun on kai yölläkin nukkua.

"what?"
"you know. you must know. you're you."