2080-luvulla

Nauran sohvalla Marjan kanssa, käyn juoksemassa ulkona, hienosäädän pihasuunnitelmia, kikatan serkun kanssa sitseillä juhlavaatteet päällä, otan Heliä kädestä kiinni kahvilan pöydän ääressä ja katson auringon seinille heittämiä kuvioita. Kaikki on ihan hyvin, ihan oikeasti, välillä vaan - välillä kello on kaksikymmentäseitsemän minuuttia yli puolenyön ja minun pitäisi olla nukkumassa mutta makaan väärin päin sängyssä ja itken, välillä tuntuu kuin jokin sisälläni olisi kuollut vuosia sitten enkä osaa herättää sitä takaisin henkiin. Annan elämäni pahimpien muistojen pyöriä pyöriä pyöriä pyöriä päässäni kunnes en enää ole varma mistään: mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu, mitä tulee tapahtumaan. Tunnen otteeni lipsuvan.

and never brought to mind

Pakko myöntää, että olen vähän haikein tunnelmin aloittamassa päivää. Tähän vuoteen on mahtunut niin uskomattoman paljon kaikkea, huonoakin mutta niin vitun paljon hyvää etten oikein tiedä miten päin olla. Olen eronnut kahdesti mutten enää sure kumpaakaan, menettänyt kokonaan yhden ihmisen mutta saanut elämääni takaisin vähintään yhtä tärkeän, jäänyt sairaslomalle keväällä mutta palannut syksyllä reippaasti takaisin kouluun, itkenyt luoja ties kuinka monta tuntia terapiassa mutta joulukuun lopussa poistunut viimeiseltä käynniltä niin paljon ehjempänä, vahvempana ihmisenä kuin mitä olin tammikuussa. Jos ensi vuosi on edes puoliksi yhtä onnistunut kuin tämä, niin... niin, en edes tiedä mitä kaikkea voi tapahtua. Ei kannata ajatella liikaa, yritän keskittyä yhteen päivään ja yhteen asiaan kerrallaan.

Kiitos kaikille kysymyksistä! Yhdistin blogiin tulleet kysymykset tumblrissa saatuihin, olen ovela.

Mitä kaikkea olet elämäsi aikana harrastanut? // Mitä kaikkea harrastat ja olet harrastanut?
- Koko elämäni aikana olen harrastanut musiikin teoriaa, sellonsoittoa, klarinetinsoittoa, kuorolaulua, käsipalloa, uimahyppyä, hiphop-tanssia, bailatino-tanssia, tankotanssia, potkunyrkkeilyä, juoksua ja neulomista, joista nykyään harrastan edelleen neulomista, juoksua ja kuorolaulua. Pitäisi kyllä oikeasti tehdä tilaa myös musiikin teorialle ja klassisille laulutunneille.

Mikä oli paras ateria jonka söit vuonna 2014?
- Apua :D Joko viimeviikkoinen jouluateria, tai sitten keväällä kuoron vuosijuhlagaalassa syömäni illallinen.

Mistä asioista pidät elämässä?
- Vaikka mistä. Siitä kun on niin läheisten ihmisten seurassa ettei tarvitse esittää yhtään mitään, siitä tunteesta joka valtaa kehon kun ylittää juoksukisan maaliviivan, siitä miltä -15 asteen ulkoilma tuoksuu, siitä miltä yli 30 asteen helle tuntuu kasvoilla. BBC:n televisiosarjoista, Brahmsin sellosonaateista, sinisestä kuulakärkikynästä viivoitetulla paperilla. Tanssimisesta, seksistä, laskettelusta, kaikesta mikä saa adrenaliinin virtaamaan.

Miten peität pahaa oloasi lähimmäisiltäsi?
- Jos olen sellaisessa tilanteessa jossa puhuminen ei ole mahdollista tai sopivaa, kuvittelen laittavani kaiken pahan olon pieneen laatikkoon jonka suljen ja laitan kirjahyllyyn odottamaan sitä että on parempi aika käsitellä sitä, ja yksinkertaisesti fake it 'til you make it: pakotan itseni keskittymään ympäröiviin asioihin ja käyttäytymään kuin kaikki olisi hyvin.

Mikä on ihaninta mitä kukaan on sinulle sanonut tai tehnyt?
- Lappityttö kerran sanoi, ettei hän välitä kuinka kauan meidän täytyy odottaa, mutta joku päivä hän tulee polvistumaan eteeni ja meillä tulee olemaan koko elämä edessä. Eihän niin tietenkään käynyt, mutta se taisi olla ihanin asia joka minulle on sanottu. Teko taas, hmm... Kun minä ja lukioaikainen poikaystäväni (ensimmäinen ja ainoa oikea poikaystävä joka minulla on ollut) erottiin, isi vei minut roadtripille Jyväskylästä Salon kautta Kirkkonummelle ja takaisin Jyväskylään, kuunneltiin koko matka Eppu Normaalia ja Creedence Clearwater Revivalia eikä puhuttu yhtään mistään vakavasta. Se ei ehkä kuulosta paljolta muiden korviin, mutta se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä.

Mitä rakkaus mielestäsi on?
- Jestas, nyt mentiin syvällisiin! En osaa antaa mitään tarkkaa määritelmää, mutta... hmm. Side joka syntyy ajan myötä, kun tuntee toisen ja hyväksyy toisen virheineen muttei ole sokea niille, kun on valmis tekemään (terveen järjen rajoissa tietenkin) mitä vain auttaakseen toista, kun haluaa jakaa elämänsä eikä kuvitella tulevaisuutta ilman toista. Noi pätee sekä romanttiseen että platoniseen rakkauteen, mun kohdalla ihan yhtä lailla esim. Lokkiin ja Pikkuveljeen kuin entisiin tyttöystäviin, mutta niillä on ja pitääkin mun mielestä olla ihan sama pohja; romanttisella rakkaudella on sit vaan noiden lisäksi romanttinen (ja aseksuaaleja lukuun ottamatta seksuaalinen) vire.

Mikä on isoin asia jonka olet oppinut menneistä vakavista parisuhteistasi?
- Että jotkut ihmiset eivät muutu enkä mä mahda sille mitään, että lupaukset eivät merkitse mitään ellei käyttäydy niiden mukaisesti, ja että en enää ikinä katso päihdeongelmia sormien läpi; että valehteleminen ei kannata vaikkei siitä ikinä jäisikään kiinni, ja että ei pidä tyytyä (tai tyytyä olemaan itse toiselle) "toiseksi parhaaseen" jos ei saa sitä kenet oikeasti haluaa; että jos rakastaa toista niin täytyy uskaltaa yrittää, ja että on olemassa sellainen asia kuin liian myöhään.

Mitä toivot tapahtuvan vielä tämän vuoden puolella?
- No, vuotta on vain kymmenisen tuntia jäljellä, mutta toivon kovasti että kaupungin rakettishow olisi yhtä hieno kuin ennenkin, ja että olisi kiva ilta Sinin kanssa!

Mikä oli paras leffa jonka katsoit tänä vuonna?
- Varmaankin X-Men: Days of Future Past.

Miten aiot juhlistaa uutta vuotta?
- Kahdestaan Sinin kanssa leffailtailemassa ja syömässä ja juomassa hyviä asioita!

Yllättävin musikaalinen löytösi tänä vuonna?
- Tää on ihan vitun noloa, mutta kesällä kun erosin Viirun kanssa ensimmäisen kerran niin mulla meni hermo ihan kaikkeen musiikkiin, päätin että tarvitsen jotain uutta ja erilaista. Päädyin sitten lataamaan Taylor Swiftin albumin, ja rakastuin aivan täysin. :D

Mikä oli lempivaatteesi tänä vuonna?
- Mustavalkoinen kukkakuvioinen hame, jota käytin käytännössä koko kesän.

Hankitko tänä vuonna tatuointia tai lävistyksiä?
- Yksi tatuointi tuli lisää ja yksi lävistys hävisi.

Kuinka monen ihmisen kanssa olet tänä vuonna suudellut? tapaillut? harrastanut seksiä?
- Suudellut seitsemän kanssa, treffaillut kahden kanssa ja harrastanut seksiä kahden kanssa.

Mikä oli lempi-TV-sarjasi tänä vuonna?
- BBC:n Sherlock, niin kuin joka vuosi sitten vuoden 2010! Mikään ei tule ikinä ylittämään rakkauttani siihen, mutta kyllä Supernatural ja NBC:n Hannibal ovat myös lähellä kärkeä.

Mikä oli vuoden 2014 onnellisin ja surullisin hetki?
- Onnellisin oli se päivä jonka vietin isin ja Pikkuveljen kanssa laskettelemassa jossain Pekingin lähellä tammikuussa, surullisin oli joko se kun Lappityttö muutti alkuvuodesta yhteen uuden puolisonsa kanssa, tai se kun Viiru jätti mut lokakuussa.

Kadutko mitään, mitä vuonna 2014 tapahtui? Tekisitkö jotain eri lailla?
- En montaakaan asiaa, en ainakaan vakavasti. Jos saisin tilaisuuden muuttaa asioita, niin en välttämättä antaisi parin ihmisen syyllistää ja antaa paskaa niskaan asioista joista minun ei todellakaan tarvitsisi pyytää anteeksi, mutta olen silti kovin tyytyväinen siihen miten paljon olen tänä vuonna kasvanut ihmisenä.

Mitä olet tästä vuodesta oppinut eniten?
- Olemaan tuomitsematta itseäni tunteistani, hyväksymään menneisyyden tapahtuneeksi ja antamaan itselleni anteeksi, ja olemaan jämäkämpi ihmissuhteissani.

Mitä odotat vuodelta 2015?
- En uskalla odottaa paljoa etten pettyisi kamalasti, mutta ainakin toivon valmistuvani syksyllä!

Kuinka monta kirjaa luit tänä vuonna?
- Apua... Jos kirjalla tarkoitat romaanimittaista (50.000+ sanaa) kirjallisuutta yleisellä tasolla, mukaan lukien paperina julkaisematon "amatöörikirjallisuus" niin varmaan jotain sadankahdenkymmenen kieppeillä, joista sitten ehkä nelisenkymmentä oli konkreettisia kirjoja, siis julkaistuja sidottuja/nidottuja romaaneja ja novelli-/runokokoelmia.

Oletko onnellisempi nyt kuin vuosi sitten? // Oletko paremmassa tilanteessa nyt kuin viime vuonna?
- Olen, ehdottomasti.

Mitä teit viime uutenavuotena? Entä kaksi vuotta sitten? Viisi? Kymmenen?
- Viime vuonna vietin koti-iltaa vanhempien luona Pekingissä, kaksi vuotta sitten olin Marjan kanssa kahdestaan, viisi vuotta sitten olin Lappitytön kanssa Wiltshiressä, kymmenen vuotta sitten olin kotona Yhdysvalloissa syömässä sipsejä ja lukemassa Harry Potteria.

Saitko / menetitkö paljon ystäviä tänä vuonna?
- Menetin kaksi mutta sain uusiakin ihan kivasti!

Miten luulet viettäväsi uudenvuoden 2016?
- Ei niin mitään havaintoa! Olen oikein tyytyväinen jos vietän sen ystävien kanssa, riippumatta mitä tehdään.

Hyvää uuttavuotta, kaunokaiset ♥

262

Juoksen jalkani rakkuloille ja pakenen mielikuvitusmaailmoihin. Elizabeth ja Mr. Darcy, Ron ja Hermione, Elinor ja Edward, Ronja ja Birk, Heathcliff ja Catherine, Sherlock ja John; valvon yöt peläten ettei kukaan tule enää ikinä rakastamaan minua, että ihmiselle annetaan tietty määrä mahdollisuuksia ja minä olen jo saanut omani ja mokasin ne kaikki enkä enää kertaakaan tule nukahtamaan toisen ihmisen viereen.

(Kyllä minä ystävien vieressä olen nukkunut, Marjan ja Lokin ja Helin ja yhden hämmentävän yön Marjan serkkuun liimautuneena, mutta Lappitytön jälkeen en ole uskaltanut nukahtaa kenenkään enemmän-kuin viereen, en edes yhden yön laastarien sänkyyn tunniksi keräämään energiaa ennen kotimatkaa. Se vain on... liikaa. Pelkään niin kovin saaneeni siitä viimeisestä yöstä pysyvät arvet, että en enää ikinä voi luottaa toiseen ihmiseen niin paljon että annan hänelle mahdollisuuden katsoa minua aamulla ja katua.)

Jos edes olisin vähän pienempi niin -

jenny

Tänä aamuna heräsin hymy huulillani ja kesti pitkään muistaa, miksi olin niin onnellinen. Yleensä hyvät unet lipsuvat mielestäni heti herättyäni, mutta tämä jäi vain pyörimään päässäni, valkokultaa ja korkokenkiä ja ääni joka ei tärissyt ollenkaan, pyörimään pyörimään pyörimään kunnes voin pahoin ja minun on pakko nousta ylös. Suljen silmäni, vedän syvään henkeä ja lähden suihkuun. Uusi päivä.

(Lääkäri lupasi minun ajavani itseni burnoutiin kesään mennessä jos jatkan kaiken tämän kanssa. Koulu, läksyt ja tentit, kuoro, hallitus, matkatoimikunta, laulutunnit, oppilaskunta, johtokunta - liian rikkinäinen tyttö on haukannut liian paljon liian nopeasti. Kai minun pitää luopua laulutunneista, ehkä, kai, saa nähdä.)

Jotenkin selviän kouluun asti, jotenkin onnistun tekemään täydellisen pallon muotoisen asetelman ruusuista ja gerberoista. Jotenkin onnistun juttelemaan luokkalaisten kanssa, en muista puoliakaan kun keskityn itkun pidättelemiseen mutta kai minä esitin taas normaalia. Kotimatkalla puhelin piippaa jatkuvasti mutta se on vain luokkalaisten ryhmäkeskustelu, jotain perhekuvia se äänekkäin jakaa mutta minä vain tuijotan näyttöä pala kurkussa.

Olen romahtaa, ainahan minä olen romahtaa. Kalenterin täyttymisenkin takia, mutta myös ihan pääni sisällä. Miks mua ei haluta miks mua ei haluta miks mua ei haluta, miks oon näin vitun ruma, miks en muka sais laihduttaa itteäni aivan pikkuruiseksi, miks en oo tarpeeksi hyvä itelleni, miks en oo tarpeeks hyvä kellekään, haluun viiltää itteni auki, mua oksettaa, miks kukaan ei kysy mitä mulle kuuluu, miks en kelpaa? En ymmärrä, miten yhteen tyttöön voi mahtua näin paljon pahaa oloa. Marja on viikonlopun tyttöystävänsä kanssa, Lokki on viikonlopun miehensä kanssa, pojat ovat viikonlopun sitseillä ja tupareissa ja vanhemmillaan ja tyttöystäviensä kanssa, minä olen - niin. Minä olen yksin.

(Ainahan minä olen yksin.)

commands i will

(Meridan hiukset tuovat mieleen sateisen Helsingin ja aurinkoisen Wiltshiren, hetken ajan menen niin paniikkiin että olen varma sydämeni pysähtyvän. Yritän olla antamatta pääni sekoittaa keskenään nykypäivän ja menneisyyden mutta välillä se on niin vitun vaikeaa, miksi miksi miksi kukaan haluaisi minut, minut eikä jotakuta kauniimpaa laihempaa fiksumpaa kauniimpaa terveempää parempaa, ei kukaan ole ennenkään halunnut niin miksi haluaisi nyt.)

En uskalla mennä nukkumaan vaikka kello on jo huominen, pelkään näkeväni taas päämäärättömiä painajaisia teemukeista ja ilotulituksista.

spend all

ahdistus kiertää kehää ympärilläni ja menetän tajuntani keskellä luokkahuonetta, opettaja on huolissaan mutta minä vain heilautan kättäni kun vihdoin jaksan nostaa sen, kävelen huterin jaloin vessaan ja itken ja itken ja itken.

pakenen elämää lokin luo, huonoa telelvisiota ja hyviä joulutorttuja ja hiljaisuutta, jota ei tarvitse yrittää peittää teennäisellä puheella. käperryn suuren sohvan nurkkaan ja annan koiran kuolata vaatteilleni, en nosta katsettani edes kun hän-jonka-luulimme-olevan-ystävä tulee käymään. emme lokin kanssa kumpikaan korota ääntämme, emme reagoi kolmannen kyyneleihin emmekä anna hänen yrittää laukoa tekosyitä. mä välitän susta todella paljon, mutta mä en aio olla ystävyyssuhteessa jossa toinen saa mut toistuvasti tuntemaan itseni arvottomaksi. mä ansaitsen parempaa. en katso häntä silmiin, en halua enkä pystyisi vaikka haluaisin, en edes silloin kun hän tunnin jälkeen pukee ulkovaatteet päälle ja astuu rappukäytävään. en pysty.

(aina kun lähden pois hervannasta tulee mieleen se yksi aamu yli neljä vuotta sitten, kun heräsin oudosta asunnosta kahden miehen välistä ja hiivin ulos herättämättä ketään. ei ole väliä kuinka monta kertaa olen käynyt sen jälkeen lokin tai helin luona, jokin siinä fuksivuoden syysaamussa on syöpynyt ikuisesti lihasmuistiini.)

näen painajaisen painajaisen jälkeen, lopulta laitan valot päälle ja luen romaania elämää suuremmasta rakkaudesta. en mene kouluun. ihan sama.

the day before you came

miksi kaikki kauniit asiat on aina pilattava muistoilla? kynttilät violetti pentikin sen ympärillä oli helmiä ja rautalankaa ylpeys ja ennakkoluulo yöllinen keskustelu lizzien ja darcyn sanattomasta vuorovaikutuksesta disney mulan kaunotar ja hirviö mulan mulan aina vaan mulan ja sitten se yksi viikonloppu kun juotiin liikaa siideriä ja katsottiin saapasjalkakissa lasipalatsi jos haluat niin seuraavaa kymmentä sekuntia ei ikinä tapahtumut hector jos sä tahdot niin en enää lähde uusiin sotiin bussipysäkit miten sun hiukset tuoksuu aina niin hyvältä junat ikkunasta ulos lumihankeen lentävät mandariinit tähdet mäkin rakastan sua mutta

en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä haluan kuolla

(miksen jo lakkaa ajattelemasta? en enää rakasta häntä, en ole edes puhunut hänelle kuin kourallisen kertoja viimeisen vuoden kolmesataakuusikymmentäkolme päivää aikana, miksen vain voi lopettaa? miten yksi ilta voi murskata ihmisen niin täysin, jättää itseään vihaavaksi ja sitoutumiskammoiseksi raunioksi joka ei uskalla nukkua kuin omassa sängyssään eikä enää ikinä halua sanoa välittävänsä toisesta mäkin rakastan sua mutta mutta mutta mutta -)

sä tahdot tietää

muuttuisikohan elämä helpommaksi, jos lopettaisin muista ihmisistä välittämisen? vain... lopettaisin. yksinkertaisesti kieltäytyisin tunteista. ei ahdistaisi luokkakavereiden mielipiteet jos en välittäisi heistä, ei masentaisi oma yksinäisyys jos en haluaisi ketään rinnalleni. leikkaisin itseni irti muista. toki viettäisin aikaa ihmisten kanssa, mutta muistaisin lopuksi olemme kuitenkin yksin ettei heidän varaan voi laskea, en välittäisi näin helvetisti.

jos jotain suurta muutosta ei tapahdu päässäni, niin saatan hyvinkin kuolla yhdeksän päivän päästä. en ymmärrä, miten yksi ilta voi rikkoa ihmisen niin täydellisesti, jättää niin pysyvät arvet ettei vuodenkaan jälkeen välillä saa henkeä kun olo on niin vitun arvoton.

puolimieli

potilas kuollut heikkouteen 

omaan mahdottumuuteensa 

vuosia tapoimme toisiamme 

 potilas kuollut heikkouteen 

suremaan jäävät omaisensa

sinä ja minä ja syntymättömät lapsemme 

bussissa matkalla kouluun soi kappale joka saa sydämeni hakkaamaan väärää tahtia, mielessäni pyörii tennispalatsi kaatosade punahilkka yöjuna mulan otava klementiini nälkäpeli ja keuhkojani puristaa niin kovaa etten saa henkeä, yritän olla ajattelematta viittä täydellistä lasta ja norjaan karkaamista ja elämää joka oli niin itsestäänselvyys. pukuhuoneessa välttelen muiden katseita, olkaa kiltit hiljaa hiljaa hiljaa HILJAA.

siimaleikkurin käytön säännöllinen rytmi rauhoittaa minua jonkin verran koulupäivän ensimmäisen puolikkaan aikana, mutta vartaloahdistuksen täyttämä lounas repii saumat liitoksistaan. juoksen ulos luokasta kesken täysin epäonnistuneen syysistutusprojektin, lukitsen wc:n oven perässäni ja haukon henkeä, tunnen kyynelten valuvan ja pelkään kuolevani.

en tiedä kuinka kauan paniikkikohtaus kestää, mutta vain opettaja vaikuttaa huomanneen poissaoloni. hän onneksi tiesi jo etukäteen mahdollisuudesta ja vain kohottaa kulmiaan, kysyy ääneti että olenko kunnossa. nyökkään vaivihkaa ja jatkan syklaamien asettelemista sievästi punottuun koriin.

if i lay here

"se rikko mut."
"niin."

tv-sarjassa pyörii taustalla kappale jonka jokaisen iskun osaan ulkoa, hoen hiljaa itselleni etten ala itkeä mind over matter mind over matter mind over matter mutta yhtäkkiä kasvoni ovat painautuneet nopeasti kastunutta sohvatyynyä vasten enkä taaskaan saa henkeä. vihaan itseäni, vihaan sitä jotain tuntematonta mutta silti selvästi rikki mennyttä osaa itsessäni "kahdeksantoista tuntia se oli vain kahdeksantoista tuntia" jonka takia en enää ole oma itseni ja pelkään etten enää ikinä tule olemaan. miksen vain voisi pyyhkiä päästäni ensimmistä kahtakymmentäkahta vuotta elämästäni, aloittaa tyhjästä? uusi elämä ilman kerta toisensa jälkeen hylätyksi tulemisen aiheuttamia arpia.

(kaiken lisäksi ystävä - ei, ei ystävä, ex-ystävä - ja sen ex-poikaystävä yrittävät edelleen saada minua puhumaan heille. en ole vastaamassa, en eilisen jälkeen, kun minulle tehtiin harvinaisen selväksi kuinka paljon vähän niin monen vuoden ystävyys hänelle merkitsee. ei, en tänään enkä huomenna enkä todennäköisesti kovin pitkään aikaan.)

coming out

if you stop looking for the right person and concentrate on becoming the right person, the right person will find you.

joo eipä vittu kauheasti lohduta.

(joskus minä sain helposti kaksikin ihmistä illassa, muistan kun kerran kaulassani oli aamulla jälkiä sekä pojalta että sen siskolta. ehkä pitäisi henkisesti vajota pari vuotta takaperin, kai minä vielä jossain syvällä sisässä muistan kuinka flirttaillaan? raiskausyrityksen jälkeen olen pelännyt niin kamalasti uusia ihmisiä, en ole uskaltanut puhua kenellekään, saati sitten tehdä aloitteita.)