god rest ye merry

Minä yritän ja yritän ja yritän, mutta silti - miten täti saa minut kerta toisensa jälkeen tuntemaan itseni niin pieneksi ja mitättömäksi, saa häpeän aiheuttaman punan kuumottamaan niskaani ja minut muistamaan kuinka tulen aina olemaan tärkeysjärjestyksessä Pikkuveljeä alempana?

On minulla hauska joulu ollut, ruokaa ja suklaata ja perhettä ja lahjoja ja ensimmäistä kertaa eläissäni luterilainen joulumessu (naispappi eikä ehtoollista ollenkaan, mitä vittua?), mutta silti - niin, silti. Sukupolveni ensimmäinen, mutta ikuinen kakkonen.

Hyvää joulua, rakkaat.

feel the city breaking

pakko saada muuta ajateltavaa kuin ruukkukasvien eri kastelujärjestelmät, joten tässä, ottakaa lisää satunnaisia faktoja:

useimmiten suustani lipsahtava kirosana on ruotsin kielen fan

paras viini on chileläistä ja rutikuivaa tai espanjalaista ja puolet sokeria

minulla on seitsemän korvareikää, yksi lävistys ja kaksi tatuointia

lempinovellini on sarah perkins gilmanin 'keltainen seinäpaperi'

kirjoituspöytäni laatikossa on kaksikymmentäkolme kirjettä joita en ikinä lähetä

minulla on taipumus ihastua aivan liian nuoriin tyttöihin

luen keskimäärin viisikymmentä romaania vuodessa...

...ja seitsemän kirjahyllyäni alkavat pikkuhiljaa pursuta yli

minulla on harvoin yhtä seksikäs olo kuin työhaalarit ja t-paita päällä

oma kehu haisee mutta teen maailman parasta juustokakkua

sain katolilaisen kasvatuksen mutta olen onneksi löytänyt oman polkuni

pikuveljeni on ainoa ihminen jonka vuoksi tekisin kirjaimellisesti mitä tahansa

käytän meikkiä noin yhtenä päivänä kymmenestä enkä ikinä koulussa

olen ehdollistanut itseni tiskaamaan kuullessani ranskalaista räppiä

a holy fool

herään hiljaa ja rauhallisesti, ja muutaman autuaan sekunnin ajan olen täysin tyyni, onnellinen, siellä minne kuulunkin. sitten unimaailmastani viipyvä tuoksu katoaa ja kädelläni kohtaankin vain seinän: olen marjan kanssa jakamassani asunnossa, minun makuuhuoneessani, yhdeksänkymmentä senttimetriä leveässä sängyssäni; on perjantai, kello on kymmenen aamulla, ja minun hiukseni ovat edelleen lyhyet. suru iskee kuin nyrkki suoraan rintalastaani vasten, mutta tungen sen samaan pieneen rasiaan kaiken muunkin kanssa ja nousen ylös. uusi päivä.

ennen nukahtamista puhuin viirun kanssa asioista joita pelottaa sanoa ääneen. hän lohdutti ja sanoi suuria totuuksia, lupasi asioita joita pelottaa uskoa siussa ei oo mitän vikaa mutta ehkä teen silti parhaani. vaikka ennen niin vahva uskoni jumalaan tuntuu palaneen poroksi, jaksan silti uskoa for i know the plans i have for you siihen, että kaikella on tarkoituksensa, että kaikki johtaa parempaan.

(vaikka nykyään istunkin keskittymässä itseeni ja mieleni tyhentämiseen sen sijaan että polvistuisin ja pyytäisin parannusta, menen silti aina välillä tyhjän kirkon takapenkille istumaan. turvapaikka läpi elämän, hiljainen ja hennosti suitsukkeelta tuoksuva; täällä osaan hengittää. vihdoin noustessani sytytän marian patsaalle kynttilän, mutta enää en kumarra krusifiksille sen edessä enkä kasta sormiani vihkiveteen, en tee ristinmerkkiä enkä sano amen. olen oma herrani, oma pelastajani.)

j'vais

kuusitoista satunnaista faktaa minusta:

olen aivan naurettavan nirso runouden suhteen

jos sää ja itsetunto sallisi, en ikinä pukeutuisi mihinkään muuhun kuin kellohameisiin

kutsun kissaani sipuliksi vaikka sen nimi on jotain ihan muuta
lempielokuvani on keisarin uudet kuviot

omistan aivan uskomattoman määrän sateenvarjoja

olen huono pudottamaan pieniä valkoisia valheita, mutta suurissa asioissa olen liiankin hyvä

haluan isona dobermannin tai schäferin

olen suomenruotsalainen, vihreä, homo, ja vasenkätinen

osaan vähintään alkeet seitsemästä kielestä, ja haluaisin kamalasti opetella kahdeksatta

pidän itseäni pidemmistä tytöistä
jos voisin kuunnella vain yhtä kappaletta loppuelämäni ajan, se olisi kuutamosonaatti

lempikirjani on joko kärpästen herra tai ylpeys ja ennakkoluulo, en oikein osaa päättää
rakastan käsikkäin kävelyä ja vierekkäin nukkumista
en usko jumalaan, mutta välillä puhun hänelle silti

en omista tavallisia sinisiä farkkuja, mutta kyllä turkoosit ja oranssit

minulla on kaksi tatuointia ja neljä lävistystä

minä

haaveilen siitä, että joskus uskaltaisin olla oma itseni. kulkea lyhyissä shortseissa ilman sukkahousuja, tai kukkamekko päälläni häpeämättä käsivarsieni kokoa. tuskin vielä tänä kesänä, mutta olisinkohan onnellinen 2014 kesään mennessä? muistan olleeni täysin - no, en täysin, mutta tarpeeksi - tyytyväinen vartalooni silloin kun olin muuten onnellinen, tiedän että ratkaisu ei ole muuttaa vartaloa vaan muuttaa mieltä, mutta... niin. toinen on kovin paljon helpompaa kuin toinen.

(olen kovin pitkään miettinyt buddhalaisuutta, vaikken sitä ole uskaltanut ääneen sanoa kuin marjan buddhalaiselle tyttöystävälle. katolilaiseksi minut on kasvatettu, ja pelkkä ajatus sen yhteisön jättämisestä sattuu, vaikka he tuomitsevat minut sen takia että rakastan. kävin lainaamassa kirjastosta kolme kirjaa käytännön buddhalaisuudesta, kaksi kirjaa syömishäiriöistä paranemisesta, ja yhden kirjan siitä, kuinka länsimainen nykykulttuuri ajaa yhä enemmän nuoria naisia syömishäiriöihin.)

haaveilen pitsisestä kellohameesta, osaisinkohan ommella jonkun kauniin? olen viimeisen viikon vain ommellut ommellut ommellut ja nyt iski pitsifiilis. varmasti jos kävisin kirpputorilla niin löytäisin jotain kamalaa vanhaa pitsiä, muttakun täyskelloa varten tarvitsen vähintään 120x120cm, ja sitten pitäisi vielä löytää sopiva kangas alushameeseenkin. eurokangas on niin kamalan kallis, ja tili näyttää kohta miinusta.

(kellohameet ovat turvallisia, ne korostavat vyötärön kapoisuutta ja peittävät jättimäiset reiteni.)