Kun aloitin tämän blogin (edelliset blogini), en tiennyt kuka olin. Määrittelin itseni sairauteni (sairauksieni) kautta: olin ahdistunut Marie, masentunut Marie, epävakaa Marie. Syömishäiriöinen, itsetuhoinen, elämässä kokonaisvaltaisesti epäonnistunut. Hei, olen Marie ja haluan kuolla. Tuntui kuin olisin ollut vain tytön muotoinen kuori, joka esitti kaikille, itensä mukaan lukien, olevansa oikea ihminen.
Nimeni on Sanna, ja minä olen ihan oikea ihminen. Tänään minulla on päällä kokoa liian isot farkkushortsit ja H&M:stä ostettu valkoinen toppi, jossa on mustia sulkien kuvia. Lempivärini on marjapuuronpunainen, lempiruokani lasagne. Rakastan sitä, miltä ilma tuoksuu kun ulkona on kaksi astetta lämmintä. Pyöräilen aamuisin töihin, ja pukuhuoneen kaappini oveen on teipattu kuva dinosauruksesta. Yksin ollessani viihdytän itseäni vanhoilla PlayStation-peleillä ja fanfiktiolla. Haluan lapsia, kahden enkä kahdenkymmenen vuoden päästä.
En malta odottaa, että pääsen elämään loppuelämääni.
Blogini ovat vuosien varrella olleet tärkein purkautumiskeinoni, mutta minusta tuntuu etten enää tarvitse sellaista - tämä on paikka kertoa pahasta olostani, ja totuus on ettei minulla yksinkertaisesti enää ole paha olla. Olen onnellinen.
En poistu netistä kokonaan. Minulla on tumblr johon kirjoitan epämääräisen fanityttöilyn seassa paljon elämästäni ja paranemisesta; jos joku haluaa sen osoitteen niin minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen pikkusievyys@gmail.com. Saa minulle muutenkin kirjoittaa jos tekee mieli jutella.
Hyvästi, ja kiitos teille kaikille kun olette lukeneet ajatuksiani ja jakaneet omanne. Olette olleet tärkeämpiä kuin voitte kuvitellakaan.
<3
VastaaPoista♥
PoistaItselleni "tälläisen" blogin lopettaminen merkitsi ainakin lopullisesti uuden sivun kääntämistä elämässä (vaikka totta kai huonompiakin hetkiä tulee aina, mutta se kuuluu elämään).
VastaaPoistaOon lukenut sun blogia vissiin nyt yli kaksi vuotta, (ja viime talvena tajusin, että sattumalta tiedän/tunnen sut nyt ihan irl... :-) ) ja on ihana kuulla, että olet nyt onnellinen. Ulkopuolisen silmin sä ainakin näytät tasapainoiselta, kauniilta ja itsevarmalta, ja hehkut elinvoimaa (huh, menipä runolliseksi).
Kappas, mä nyt vasta osasin yhdistää sun nimen ja kuvan ihmiseen, miten en oo aikaisemmin älynnyt. Moi. :D
PoistaMutta kiitos tosi paljon. Mietin pitkään että jätänkö vanhat tekstit julkisiksi ja jatkan omalla nimellä ja omilla kasvoilla kirjoittamista, mutta tulin tulokseen että näin on kuitenkin parasta.
Tuli jotenkin tosi hyvä mieli, ihan niin kuin olis lukenut hyvän kirjan viimesen sivun ja jäänyt tuijottamaan hiljaa, pää tyhjänä eteensä. Vaikka eihän tää sulle ole mikään loppu vaan entistä eheämpi alku, kaikkea hyvää sun tulevaisuudelle!♥
VastaaPoistaOi kun kiva kuulla! Kiitos paljon, ja toivon sullekin kovin paljon hyvää ♥
Poistakiitos.
VastaaPoista:3
Poista