keskiviikko 5. marraskuuta 2014

men utav alla

"en halua sanoa mitään mikä herättää jotain väärää toivoa"

Kyllä minä tiedän ettei hän halua olla kanssani, mutta ai helvetti että tekee kipeää kun siitä saa muistutuksen noin mustana valkoisella.

(tiedän ettei se johdu minusta vaan välimatkasta, mutta on niin kamalan vaikeaa yrittää irrottaa itseni siitä, yrittää olla ajattelematta että en taaskaan ollut tarpeeksi (vaikka niinhän se (vittu) on, en minä sitä pysty oikeasti kieltämään vaikka kuinka yritän, tietenkin se johtuu minusta (ainahan se johtuu minusta (enhän minä ikinä ole tarpeeksi))))

Pinnaan koulusta tunnin toisensa jälkeen, olen yhtä ainoaa päivää lukuun ottamatta ollut Niin Vitun Reipas luokkalaisten edessä enkä enää millään jaksaisi. Eilen minulta kysyttiin oliko hän meillä viikonloppuna kun oli konsertti ja naamiaiset ja kaikkea, tuntui kuin joku olisi potkaissut minua rintakehään enkä siltikään osannut muuta kuin hymyillä ja sanoa että ei ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)