beauty and the

olen niin väsynyt etten millään jaksa, haluan jo että on huomisilta. ei herätyskelloa aamulla kukonlaulun aikaan, ja maailman rakkain pieni kiharatukka tulee nauramaan kanssani illaksi. minttukaakaota, sokerista siideriä ja asfaltilla kopisevia korkokenkiä - on ollut niin ikävä että vatsassani kuplii pelkästä ajatuksesta.

tänään lähdin aikaisin koulusta, polvessa pistävä kipu ja päässä sumenee, kotiin päästyäni syön enemmän särkylääkkeitä kuin saisin ja varastan kolme tuntia unta olohuoneen sohvalla. huomenna on taas pakko jaksaa, html:ää ja videonmuokkausta ja leikkokukkien tunnistustentti latinaa latinaa latinaa, pakko jaksaa.

(bussissa vieressäni istui nainen, jonka kaulasta leijaili marc jacobsin daisy-tuoksu. hämmennyin niin pahasti että oli pakko vaihtaa paikkaa toisen penkkirivin vapautuessa, mutta en ehtinyt ennen kuin pääni oli täynnä muistoja jotka mielummin jo unohtaisin.)

shuffle

en edelleenkään usko että katkarapu on hyvää, mutten silti muista milloin olen hymyillyt yhtä leveästi kuin tunti sitten. vilkaisen kirjoituspöytääni, jonka päällä on toissayönä kello nolla kolme kolme viisi valmistunut, jostain herran syystä kaunokirjoituksella kirjoitettu teksti. elämä on välillä ihan hassua.

tänään oli hauskaa koulussa, vaaleatukkainen tyttö nauroi kanssani ja käynnistin muiden ruohonleikkureita ja kärräsin multaa kottikärryillä. kotona nukun päiväunet, marja on kamalalla tuulella mutten anna hänen häiritä; kohta syön jäätelöä ja käyn koiran kanssa ulkona ja menen nukkumaan pelkäämättä yötä.

terve, metsä / terve, vuori

"kuivaa tukkas ennenku meet ulos."
"no en tasan jaksa!"
"marja, ulkona on pakkasta."
"en välitä."
"kuivaa tukkas."
"äyyyh okei."

välillä nauran miten fucking domestic ain't it elämäni kaikesta huolimatta on, salkkareita ja ruoanlaittoa ja satoja kertoja toistettuja vitsejä joita vain me kaksi ymmärrämme. onhan minulla välillä ikävä yksin asumista, mutta marjalla on minuun vain ja ainoastaan hyvä vaikutus: juon vähemmän, tupakointi on vähentynyt neljästä askista viikossa yhteen kuukaudessa, syön ja nukun säännöllisemmin... ihan kaikki. suurimman osan ajasta en yhtään ymmärrä mitä olen tehnyt ansaitaakseni tuollaisen parhaan ystävän. olemme tunteneet kolme vuotta ja joitain kuukausia, olleet ystävinä erottamattomat vuoden ja neljä kuukautta, ja asuneet saman katon alla tasan puoli vuotta. olen niin helvetin onnekas etten käsitä.

ylihuomenna on keskiviikko ja siitä on enää kaksi päivää perjantaihin, lojun sohvalla ja höpötän tuhatta ja sataa margaritasuunnitelmista ja lempiravintolasta ja koulutyttöihastuksista.

nämä on niitä iltoja, kun kaikesta huolimatta muistan etten ole yksin. en malta odottaa sitä päivää, kun tajuan vihdoin eläväni taas. minulla on ikävä onnellisuutta.

(koulussa tytöt kirjoittavat lapulle millainen olen, iloinen ja pirteä ja avulias ja hymyilevä ja positiivinen, naurattaa ajatus heidän ilmeistään jos kertoisin heille öistä jolloin ainoa asia joka minut pitää hengissä on muistutus siitä etteivät kiltit tytöt jätä ruumiita toisten siivottavaksi.)

akkunalla pienoisella

täysin unettoman yön jälkeen yhdeksästä neljään treenit, puhun heikki kinnusen kanssa aleksis kivestä ja yritän epätoivoisesti pysyä tajuissani vielä kuuteen kestävässä hallituksen kokouksessa. ensi viikolla koulun ja harkkojen lisäksi tentti ja tatuoinnin uudelleenväritys ja toisen hallituksen kokous ja toiselta paikkakunnalta vieraileva ystävä, mutta en saa ensikään viikonloppuna hengittää koska lisää tenttejä ja portfoliotyöskentelyä ja konsertti ja toinen konsertti ja syyskauden päätöstä juhlistava ravintolaillallinen ja yöllä ravintolasta suoraan lentokentälle syysloma tule jo haluan vain nukkua

hienohelma

en nuku en nuku en nuku en nuku

kaipaus soi

pinni ja viiru jaksavat kuunnella yöllä, naputella viestin toisensa jälkeen vaikka kello oli jo seuraavan päivän puolella. lopulta saan unta, nukun sikeästi marjan kouluun lähtemisen ja oman herätyskelloni ja kymmenen tekstiviestihälytyksen ohi ja herään vasta päivällä, kun koira hyppää viereeni ja tunkee kylmän kuonon kaulaani vasten. marja tulee kahden minuutin sisään kotiin ja kysyy mikä on, taisi kuulla epätoivoisen itkupotkukiroiluni illalla. hymyilen ja pudistan päätäni, istumme olohuoneeseen katsomaan televisiota, syön geisha-keksiä ja marja kutsuu minua naksuksi.

en tiedä mikä on tässä parin viikon aikana ollut niin vaikeaa. miksi yhtäkkiä kaikki muistuttaa minua lappitytöstä kylmä tuuli lämpimät sormet kuumat huulet kuiskattuja salaisuuksia ilotulituksia chinatown rakkautta rakkautta rakkautta ja elämästä jonka menetin, miksi olen taas niin vastenmielisen näköinen ruma läski oksettava hyi enkä muutenkaan kelpaa itselleni. ehkä se on vaan sitä etten tunnu kelpaavan muille; sehän on yksi lempielokuvistani jossa sanotaan että kun ihmiset tarpeeksi mollaavat niin sitä alkaa lopulta itsekin uskoa. minulla on marja ja lokki, joiden kanssa pahasta olosta ei yksinkertaisesti puhuta, ja viiru ja pinni, joita pelkään muutenkin häiritsevän joka kerta kun laitan viestiä. ei minulla ole muita. heliäkään ei enää kiinnosta, hän päätti ettei ystävyyteni ole vaivan arvoista ja poisti minut elämästään. yöllä katsoin hänen nimeään puhelimeni yhteystietoluettelossa ja kuiskasin salaisuuksia. "luulin olevani sulle tärkeä."

(marja meni äsken huoneeseeni etsimään toista kissaa, liian myöhään muistin jättäneeni veitsen kirjoituspöytäni päälle. rukoilen, ettei hän huomannut.)

speed

en edes vaivaudu liikuttamaan veistä, painan vain, painan kunnes tunnen ihon rikkoontuvan ja lämpimien pisaroiden valuvan ihoani pitkin

vihaan itseäni

waltz

en itsekään tajua, miten jaksan. koulua kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä, koko ajan jaloillani ja usein kantaen pöytiä omenalaatikoota kuka ties mitä, koirakin pitää lenkittää ja ystäviä nähdä, lukea tenttiin toisensa jälkeen ja jaksaa hymyillä hymyillä hymyillä. iltaisin romahdan yhdeksältä, nukahdan silmänräpäyksessä ja näen levottomia unia kunnes kello soi nolla kuusi kaksi nolla ja kaikki alkaa uudestaan.

eilen heräsin jo kuudelta, kahdeksalta työvaatteet päällä punnitsen jo omenia myyntikasseihin ja yritän muistaa lajikkeiden maun ja käyttötapojen eroja. päivä sujui nopeammin kuin yksikään aikaisempi työpäivä yhtään missään, ja neljältä vaihdoin hameen ja korot takaisin päälle ja suuntasin kaupan kautta lokin luo. olin jo täysin valmistautunut pitämään hullun avautumisfestivaalin, itkemään ja huutamaan lapista ja helistä ja siitä miten en ikinä ole kenellekään taistelun arvoinen, mutta rojahdettuamme vihdoin sohvalle keksipaketin ja kahden viinipullon kanssa minä vain... unohdin kaiken paskan. nauroimme ja nauroimme ja nauroimme, katsoimme elokuvan toisensa jälkeen ja selasimme tumblria ja leikimme lokin kuolaavan labradorinnoutajan kanssa kunnes yhtäkkiä tajusimme kellon jo lähestyvän kahta yöllä. kaatuessani vihdoin omaan sänkyyni en muistanut, milloin olisin viimeeksi oikeasti nauttinut päivästä yhtä paljon.

tänään yritän taas valmistautua uuteen viikkoon, muistaa kähäräpersiljan latinankielisen nimen ja kuinka erotan saksan- ja maustekirvelin toisistaan. maustekasvitentti maanantaina, kuorotreenit tiistaina, kaverin kanssa kahvit torstaina, rikkakasvitentti perjantaina, koko päivän kuorotreenit lauantaina, koko päivän kuorotreenit sunnuntaina. yritän olla panikoimatta.

ensammast i sverige

"tietkö, viimeeks kun olin kahvilla tälleen ni petin mun tyttöystävää. oon kivuliaan tietoinen tilanteen ironiasta."

nauran ja nauran ja nauran ja nauran koska mitä muutakaan sitä voi tehdä? ei mitään, ei yhtään vitun mitään. kuorossa äänivastaavani halaa minua niin kuin aina kun edellisestä kerrasta on yli viikko, liityn hymyillen matkatoimikuntaan ja kikatan kertoessani vierustoverille kauniista ryhmänohjaajastani, vaihdan kuulumisia lukioaikaisen kaverin kanssa tekstaten samalla lokille ideoita tyttöjeniltaa varten. tuntuu kuin jokin sisälläni kuolisi mutta ei se mitään, jos jotain olen elämässäni oppinut niin sen että jos tarpeeksi valehtelee niin sitä alkaa itsekin uskoa. joten nauran, nauran hysteerisesti juostessani ulkona keltaisessa lehtisateessa koiran kanssa, nauran ja leikin että märät posket johtuvat vain kylmästä tuulesta silmissäni.

soittolista "syksyjä":
apulanta - pahempi toistaan
apulanta - ravistettava ennen käyttöä
bee gees - sayin' alive
christina perri - jar of hearts
coldplay - fix you
disturbed - down with the sickness
disturbed - land of confusion
ewan mcgregor feat. nicole kidman - come what may
happoradio - uhrille (välisoitto)
happoradio - ruumiinavauspöytäkirja
hellogoodbye - here (in your arms)
jippu feat. samuel edelmann - jos sä tahdot niin
kent - ensammast i sverige
marina & the diamonds - teen idle
marina & the diamonds - starring role
marina & the diamonds - how to be a heartbreaker
mumford & sons - babel
mumford & sons - i will wait
mumford & sons - hopeless wanderer
mumford & sons - the boxer
mumford & sons - little lion man
nightwish - i want my tears back
p!nk - don't let me get me
p!nk - who knew
p!nk - please don't leave me
p!nk - i don't believe you
p!nk - fuckin' perfect
p!nk - try
panic! at the disco - lying is the most fun a girl can do without taking her clothes off
phil collins - you'll be in my heart
placebo - taste in men
placebo - special k
placebo - song to say goodbye
placebo - protège moi
placebo - nancy boy
placebo - english summer rain
placebo - the bitter end
placebo - protect me from what i want
placebo - every you every me
plain white t's - hey there delilah
pmmp - pariterapiaa
samuli putro - kolme sisarta
samuli putro - älä sammu aurinko
the smiths - heaven knows i'm miserable now
tears for fears - mad world
tegan and sara - closer
tegan and sara - i'm not your hero
tegan and sara - where does the good go?
zen café - taxi
zen café - älä tee
zen café - huonot päiväsi
zen café - rakastele mua

go away, come back

"ai, oottekste takas yhdessä?"

en tiedä miksi välitän edelleen niin paljon, miksi en voi vaan päästää vittu irti kun toinenkin voi. en minä enää rakasta häntä, ei hän enää ole aurinko jonka ympärillä koko elämäni on pyörinyt vuosikaudet, hän ei enää ole se kenestä vannotan parhaan ystävän olevan hiljaa koska en uskalla toivoa ääneen, hän ei enää ole osa elämääni. enhän minä edes ole puhunut hänen kanssaan kymmentä sanaa enempää kerralla joulukuun alun jälkeen, miksi en vain voi olla välittämättä siitä että kaikki oli ja on edelleen hänelle niin helppoa? hän erosi poikaystävästään koska oli tunnevammainen ja kykenemätön sitoutumaan, hän panikoi ja heitti minut pois koska oli tunnevammainen ja kykenemätön sitoutumaan, nyt hän on takaisin yhdessä sen miehen kanssa. en ymmärrä, mitä hänellä on mitä minulla ei ollut, käteni tärisevät ja voin fyysisesti pahoin, yritän muistaa fysioterapeutin opettaman hengitystekniikan ja pysyä kaukana teristä, en saa en saa en saa en saa -

en enää ymmärrä yhtään mitään, mikä minussa on niin kamalaa oksettavaa vastenmielistä rumaa lihavaa typerää että ihminen toisensa jälkeen heittää minut pois, en ymmärrä