huutoriita puhelimessa, kirosanat vyöryvät huuliltani kovempaa ja kovempaa kunnes lyön luurin korvaan ja marssin helin huoneesta keittiöön muiden luokse. lähden kämpän toisen asukkaan kanssa ulos rauhoittumaan, vaihtelevin tuloksin: palatessamme en enää kihise raivosta, mutta tyynenviileästi teen täsmäiskun jääkaapin juomaosastolle. maailma ympärilläni alkaa pyöriä nopeammin ja nopeammin ja nopeammin, ja yhtäkkiä olenkin kahdeksan kilometrin päässä, baarin tiskillä tilaamassa drinkkiä jonka olen jo juonut siihen mennessä kun pääsen takaisin tanssilattialle. taistelen pahoinvointia vastaan, onneksi olen jo hetken päästä kävelemässä paljain jaloin bussipysäkkiä kohti.
aamulla näen puhelimessani illalla lähetetyn tekstiviestin lokille "taisin juuri pilata elämäni" enkä tiedä mitä olen tehnyt, kolme tuntia elämästäni on vain hävinnyt, silmäni tuntuvat itkeneiltä ja saatan kuolla ahdistuksesta koska en muista. en suostu päästämään enää yhtäkään kyyneltä ulos vaikka päässäni vilisee kauhuskenaario toisensa jälkeen, käperryn sohvan nurkkaan katsomaan greyn anatomiaa ja odottamaan puhelimen merkkiääntä.
voimia <3
VastaaPoista